Sisarukset uuden tulokkaan kimpussa

Nyt ajattelin kertoilla tänne bloginkin puolelle, mitä pari päivää sitten tapahtui. Talliin saapui nimittäin lauantai-iltana uusi hevonen. Ei siis uusi estehevonen, vaan ihan tavallinen suomiputte, jonka raviura on jo päättynyt. Hevonen on 10-vuotias liinakko tamma, jonka nimi on Kuppi. Nimi on kyllä aika kamala, mutta minkäs teet :D Hevonen haettiin siis lauantai-iltana ja se laitettiin perimmäiseen karsinaan selvittelemään päätään ja tutustumaan seinänaapuriinsa Patriinaan. Patriin oli sitä mieltä, että tämähän nyt ei käy päinsä ollenkaan, ja nosti kovan metelin. Hetken pölläiltyään se kuitenkin rauhoittui ja tyytyi luimistelemaan.

Sunnuntaina satoi, joten hevoset olivat koko päivän sisällä. Kuppi ja Patriin alkoivat tulla ihan hyvin juttuun. Rustinkikin oli kovasti utelias uuden tallikaverin suhteen, samoin Parenski. Sitä nyt tietysti kiinnostavat kaikki maailman tammat...

Eilen minun ollessani vielä koulussa saksan tunnilla muut olivat laittaneet Kupin ensin yksikseen tarhaan tutustumaan. Väliveräjä suljettiin, jotta hevonen ei pääsisi vielä kovin kauas, vaan olisi koko ajan näköetäisyydellä. Muuta hevoset tulivat tietenkin kurkkimaan aidan toiselle puolelle uutta tulokasta. Hetken haistelun ja ihmettelyn jälkeen Kupille oli otettu kaveriksi Heli, joka on tunnetusti kaikkien kaveri. Hepat olivat haistelleet toisiaan hetken ja olleet sen jälkeen kuin vanhoja tuttuja. Säkääkin ehtivät jo rapsutella. Sitten joukkoon oli lisätty Patriin, joka ei enää ollut noillansakaan uudesta hevosesta.  Seuraavaksi oli Neesan vuoro, mutta se vietiin suoraan talliin, koska Neesa on tunnetusti uusia tulokkaita kohtaan aika nyrpeä ja saattaa potkiakin joskus. Siksi oli parempi, jo sen omien jalkojen toipumisprosessinkin takia, ottaa se pois riehumasta.

Uusi kohde havaittu!!

Siis ketä NOI on?!

Jos mä nyt vähän haistaisin tota uutta tyyppiä?

Mami, mä en nyt tykkää tästä jutusta yhtään.

Pois alta, mä en näe mitään!

Siis ooksä mun kaveri, vai?!

Kun Neesa oli saatu pois alta, päästettiin loput hevoset samaan tarhaan. Sinilee ei pahemmin piitannut Kupista, vaan kaiveli Saulin taskuja leipäpalan toivossa. Sille oli ihan sama, ketä tarhassa on, kun vaan on seuraa. Nebraskakin käyttäytyi kiltisti, mutta Nasserin päästessä tarhaan putosi varsinainen pommi: Nasser, joka yleensä on kaikille kiltti, muuttui silmänräpäyksessä varsinaiseksi paholaiseksi. Se oli ajanut Kuppia takaa ympäri tarhaa ja purrut. Tanner tömisi, kun Nasser kiisi paikasta toiseen Kupin kannoilla. Muut juoksivat vähän hölmöinä perässä. Äiti ja Sauli olivat sitten menneen väliin ja saaneet tappelupukarit erilleen.  Kun jengi oli vähän pysähtynyt puhaltamaan, Nasser napattiin kiinni ja oli sitten pökätty pihattoon ja ovelle notkumaan tullut Sinilee sille kaveriksi. Muut jäivät vielä ulos. Kuppi oli ollut vielä säikky, mutta huomattuaan, ettei vaaraa enää ole, se rauhoittui. Sen jälkeen ei ollut enää mitään ongelmia ja hevoset olivat rauhassa keskenään ja nuuhkuttelivat toisiaan. Hevoset oli kuitenkin pakko ottaa aika pian sisälle, koska Nasserin ajaessa Kuppia takaa, ne olivat hionneet jonkin verran. Kuppi ja Nasser olivat erityisen märkiä. Nasser olikin pitänyt käydä loimittamassa, koska se on ainut kisakunnossa oleva, ja sen tulisi myös pysyä terveenä koko treeni- ja kisakauden. Hurjasta takaa-ajosta huolimatta kaikki olivat kunnossa.

Olipa kreisiä menoa.

Kävin vielä illalla liikuttamassa Nasserin, joka tuntui olevan psyykkisesti vähän järkyttynyt. Täysiveriset ovat yleensäkin herkillä, kun jotain uutta tapahtuu, mutta Nasser oli erityisen herkällä päällä. Ratsastaessa hevonen oli myös ihan mahdoton. Se pälyili koko ajan taakseen ja olisi vain riehunut. Liikutuksen jälkeen hevonen oli aivan hiessä ja puuskutti aivan kuin olisi pelännyt jotain. Kaura-astian ääreen se kuitenkin rauhoittui. Päivä taisi olla niin Kupille kuin Nasserillekin henkisellä puolella aika rankka.

Neesa sai seisoa Kupin vieressä kylmetyksen ajan, jotta tulisi sillekin vierihoitoa. Se osoitti varsin selvästi, mitä mieltä se oli uudesta tulokkaasta. Inkkuminen ja potkiminen alkoi heti, kun se nuuhkaisi Kuppia kaltereiden välistä. Se loppui kuitenkin aika pian, kun Neesaa vähän komennettiin. Niinpä tamma lopetti mellastamisen ja mulkoili vain Kuppia karsinan toisesta laidasta ennen kuin se pääsi takaisin pihattoon. Kyllä se siitä taipuu, kun harjoittelee muutaman päivän. Neesukas on vain tunnetusti kovapäinen tapaus.

Niin, miksi Kuppi on meillä? Kilpaa sillä ei enää aiota ajaa, siitostamman virkaa se on hoitanut jo pari vuotta. Siitä voisi saada varsan Liisingistä. Patriinalle se ori ei sovi, kun sattuvat molemmat olemaan Patrikin jälkeläisiä. Kupin sulhoksi Liising kuitenkin kävisi. Saas nähdä, miten käy.

Nasser the nato-ohjus

Keskiviikkona olimme viikon tauon jälkeen valmennuksessa Nassen kanssa. Viimeiset kaksi päivää ennen valkkua satoi kuin Esterin per***tä. Ratsastamisesta ei siis tullut mitään. Siksi jännitinkin hieman, että mitähän valmennuksesta oikein tulee, kun hepo on vain vähän tarhaillut, eikä sillä ollut ratsastettu.

Minulla oli koulua kolmeen, jonka jälkeen ajelin kotiin, tein läksyt, söin ja sitten lähdimmekin  tallille. Perille päästyämme alkoikin sataa vettä... Kantelin kamoja autoon sillä välin, kun muut ruokkivat hevosia. Itse hain Nasserin kuivattelemaan ja vein vielä loput tavarat autoon. Putsasin hevosen, laitoin kuljetuskuntoon ja lastasin. Nasser oli varsin virtaisella päällä jo kotipihassa: Se tuijotteli nurkkiin pää korkealla ja silmänvalkuaiset vilkkuivat. Trailerin lastaussiltakin oli muka niin pelottava, että sitä piti säikkyä, kun laskin sen alas. Kaikesta huolimatta hevonen käveli tyynen rauhallisesti sisälle traileriin ja matka alkoi.

Nasser pörheänä viime talvena :)

Perille päästyämme veimme hevosen maneesiin satuloitavaksi, koska ulkona satoi vieläkin. Nasser oli täynnä energiaa, eikä olisi halunnut seistä millään paikallaan satuloinnin ajan. Selkään päästyäni kävelin hevosen kanssa hetken, jonka jälkeen ravailin ja laukkailin. Pyrin saamaan hevosen rennoksi ja mahdollisimman hyvin taipuvaksi. Pian aloitettiinkin päivän ensimmäinen tehtävä. Tultiin aika pitkä puomisuora ravissa ja meidän ratsastajien piti olla koko suoran ajan kevyessä istunnassa. Puomit nostettiin kavaleteiksi, kun homma alkoi sujua. Laukkailimme kavaleteista yli pitäen käden samalla rentona ja alapohkeen hiljaa paikallaan. Pian kavaletit nousivat jumppasarjan ristikoiksi, joiden jälkeen hypättiin ympyrän kaarella oleva ristikko, jonka päällä Nasseria piti johtaa aika  paljon sisäohjalla, jotta se ei olisi törmännyt toiseen tehtävään kuuluvaan pystyyn. Pysty ei siis ollut mitenkään liian lähellä ristikkoa, mutta koska Nasser lähti hypyssä punkeamaan ulospäin, niin siksi se tarvitsi tavallista enemmän johtavaa ohjaa :D Ristikon jälkeen kasailtiin hevonen takaisin ja väistettiin uralta maassa oleville puomeille. Väistöissä meinasi olla ongelmia, kun hevonen kuumui niin paljon. Minun oli pakko tulla väistöt aluksi käynnissä, jotta hevonen teki sen, mitä pitikin. 

Tehtävä pysyi muuten samana, mutta puomit nostettiin pystyiksi. Nasser oli ensin sitä mieltä, että jäänpäs tähän maneesin nurkkaan vain pukittelemaan enkä liiku mihinkään. Hevosessa oli niin törkeästi energiaa, että se olisi vain pyörinyt paikallaan. Pienen ja siistin neuvottelun jälkeen hevonen kuitenkin lopetti ja pääsimme ratsastamaan väistön kautta pystylle. Kohta siirryttinkin ratsastamaan pelkkää linjaa. Esteiden väliin ratsastettiin neljä laukka-askelta. Paikkojen kanssa oli ensin vähän hakemista, mutta parin toiston jälkeen nekin alkoivat osua ihan kohtuullisesti.

Sitten siirryttin rataan: Ensin jumppasarja, ristikko, linja ja lävistäjällä oleva vesimatto, jonka jälkeen korjailtiin laukat ja jatkettiin vasemmalta sisälle jumppasarjalle, linja, ristikko ja okseri lävistäjällä. Rata meni ihan ok, vaikka sainkin olla linjalla tosi tarkka, että sain sinne haluamani askelmäärän. Valkku oli sitä mieltä, että nyt voidaan sanoa, että Nasser on palannut saikun jälkeen samalle tasolle, millä se oli jäädessään vuosi sitten pois treeneistä. Hevoseen olin kyllä hirveän tyytyväinen onnistuneiden treenien johdosta. Valmennuksesta jäi kaikin puolin ihan hyvä fiilis, vaikka Nasser olikin ensin vähän vahudikkaalla päällä ja vaikeasti ratsastettava.

Maneesin valaistus ei ole kovin kummoinen valokuvausta ajatellen, joten täytyy vain kaivella vanhoja otoksia koneen kätköistä.

Syksylläkin voi olla kivaa

Moikka taas kaikille! Ei ole tullut kirjoiteltua hetkeen mitään. Koulussa on ollut aika kiire ja hevosetkin on pitänyt ehtiä hoitaa kiireestä huolimatta, joten blogi sai hetkeksi väistyä sivummalle. Pari päivää takaperin yksi anonyymi kyselikin, että mitäs meidän heposille oikein kuuluu? No, hevosille kuuluu ihan hyvää. Neesan jalkoja ollaan paranneltu samalla systeemillä kuin aiemminkin, Nasser on päässyt taas kunnon treenien makuun ja Sinilee on yhtä pöhkö kuin aina ennenkin :D

Viikolla ratsastelin aika paljon kentällä ja maastossakin taidettiin käydä pariin otteeseen. Nyt tulee vain iltaisin jo niin nopeasti pimeää, niin ei tee kauheasti mieli lähteä maastoon laukkailemaan, varsinkin kun Nasse on välillä sellainen hyppyrotta... Hepasta kuitenkin huomaa, että vaikka kentällä meno ei ole sen lempipuuhaa, niin se on mennyt sileällä puolella tosi paljon eteenpäin. Kentällä pyörimisen jälkeen onkin aina mukava käydä maastossa irrottelemassa. Nassekin päästelee korvat hörössä mahanalus täynnä jalkoja. Ratsastuslenkkien jälkeen on aina yhtä tylsää huomata, että hepan mahanalus on ihan ravassa. Pesemistä siis riittää tulevien kuukausien aikana, ennen kuin sataa lunta. Samalla saa pelätä, tuleeko jonkun hevosen jalkoihin rivejä tai muita rupia. Niitä kun on joskus rapakaudella riesana. Haat meillä on kyllä ihan hyvässä kunnossa vuodenaikaan nähden.

Eilen kävin Nassella maastossa ja kun sain sen ja muut hoidettua, niin lähdin suoraan ratsastamaan yhden tuttuni Aksu-hevosta. Aksuhan on kouluhevonen, mutta sillä on joskus nuorempana hypätty 110 cm kansallisia nuorten hevosten luokkia. Aksun omistaja on kuitenkin itse keskittynyt enemmän kouluratsastukseen ja pyysi minua siksi hyppäämään hevosellaan. Kävin vain kotona vaihtamassa vaatteita ja nappasin jotain syömistä mukaan. Ajelimme äidin kanssa maneesille ja ehdin rakennella muutaman pikku tehtävän, ennen kuin Aksu ja omistaja saapuivat paikalle. Kiipesin kyytiin ja kävelin hevosen kanssa ensin ja hieman tunnustelin, että mistäs napista tämä oikein toimii. Ravailin ja laukkailin molempiin suuntiin vähän ja kasasin hevosen muotoa hieman. Aksu tuntui ihan mielettömän kivalta ja se oli myös tosi herkkä! Minun tarvitsi vain hieman siirtää painoa puolelta toisella ja hevonen vaihtoi laukat ja teki väistöt ym. Aluksi meinasikin olla vähän ongelmia, koska en ole tottunut ratsastamaan noin hyvällä ja herkällä hevosella. Jouduin keskittymään tosissani ja pitämään istuntani hyvänä, jotta hevonen kulkisi hyvin.

Aloitin hyppäämisen ihan miniesteillä, koska Aksulla ei ole hypätty hetkeen. Tulin ensin pari kertaa maneesin päädyssä olevat viuhkapuomit käynnissä, ravissa ja lopuksi laukassa. Pian lisäsin puomeihin pystyn, jolle piti ratsastaa aivan kuin olisin jatkanut ympyrän kaarella. Pystyn jälkeen kasasin hevosta hieman, tein voltin maassa olevan puomin yli ja jatkoin vielä päädyssä olevan pystyn yli. Esteet olivat ensin varmaan vain 60 cm, sitten nostettiin 70 cm ja lopuksi 80 cm. Vaikka esteet olivatkin noin pieniä, Aksu otti ne kyllä ihan tosissaan ja hyppäsi kivalla tekniikalla. Välillä saatettiin tulla hieman pohjaan, mutta noin pienillä esteillä se ei vielä haittaa. Aksulla oli ihan erilaista hypätä kuin niillä hevosilla, joilla olen tähän mennessä hypännyt. Sillä oli mielettömän hyvä imu esteellä ja se kuunteli tosi tarkasti pienintäkin apuani. Jäähdyttelin hevosta hetken maneesissa ja sitten lähdimme riisumaan sitä. Oli kyllä tosi kiva, että Aksun omistaja antoi minun hypätä sillä, ehkä eksyn Aksun satulaan toisenkin kerran :)

Tänään ratsastuksen lisäksi rymsteerasimme. Siirtelimme painavia mööpeleitä liinoilla paikasta toiseen. Kesäisen rempan jälkeen on edelleen tekemättä monenlaista pientä säätöä, mutta valmistakin on tullut, kuten kuvista näkyy.

Tästä lähdettiin kesän alussa...

...ja voila! Tallikämppä on valmis.

Huomenna mennään tauon jälkeen starttiin omalla hevosella. Vesisadetta on luvattu, lähtörata 12 ja startti on lähempänä iltayhdeksää. Eli todella hyvät asetelmat...Hevosmiesten logiikalla mennään: usko on aina kouluarvosanalla 10 ja matikka 4. Eli omaan hevoseen pitää uskoa eikä kustannuksia kannata tässä lajissa paljon laskea:)

Voitto kotiin blogin arvonta!

Tiia Suomalaisen blogissa Voitto kotiin arvotaan ihana Kingslandin kauluri. Arvonnan mahdollistaa Suitsisoppi, joka sponsoroi blogia. Nyt vikkelästi kaikki osallistumaan arvontaan!:)