Viime viikon keskiviikkona tapahtui se, mitä olen ehkä aina eniten kammoksunut: Liikuntatunnilla kaverin maila jäi jotenkin luistimen terän ja pohjan väliin, jolloin kaaduin ja oikeaan nilkkaan sattui, kun se taittui alleni. Tämän seurauksena lähdin sisälle ja sain kylmäpussin nilkkaani. Äiti sitten haki minut koulusta ja vei terveyskeskukseen, jossa jalkaa hieman paineltiin ja tutkittiin. Lääkäri totesi, että tämähän on selvä nivelsidevamma. Olin aivan kauhuissani, koska kisakausi on aivan käsillä ja pitäisi treenata! Itkuhan siinä meinasi päästä, kun ajattelin, että nyt menee tämäkin kisakausi pipariksi. Kaiken lisäksi minun olisi pitänyt hoitaa hevosia tämä viikko...
 |
| Hepat tulivat kotiin sunnuntaina hieman lujaa. Edellä tulivat Nasser, Patriin ja Sinilee... |
Ensimmäiset pari päivää olivat koulussa vähän vaikeita, mutta onneksi ihanat ystäväni auttoivat koko ajan, jos tarvitsin apua. Lisäksi jouduin vain makaamaan sängyssä enkä päässyt ratsastamaan. Torstaina kävin kuitenkin moikkaamassa Neesaa tallilla.
 |
| ...ja heti perässä Heli, Nebraska ja hännänhuippuna Neesa, jonka kaikki jalat sattuivat olemaan ilmassa, kun otin kuvan. |
Perjantaina vain makasin sängyssä ja parantelin kinttuani, samoin lauantaina. Talliin minua ei huolittu, kun olin vain tiellä keppien kanssa. Sunnuntaina kuitenkin änkesin itseni ylös ja tallille. Äiti ratsasti Neesalla ja minä istuin kyydissä Parenskin vetäessä rekeä.
Eilen en voinut vastustaa kiusausta ja nousin Neesan selkään ja kävin maastossa muiden kanssa. Ai että, kun olikin ihanaa päästä hevosen selkään ja ratsastamaan. Huomenna aion kiivetä taas Neesan selkään, jos mahdollista. Jalkakin tuntuu kummasti pykääntyneen, joten kyllä tämä tästä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti