Voi aikoja, oi tapoja!

Yksi anonyymi ehdotti pari päivää sitten, että tekisin toivekuvapostauksen aiheesta, kun aloitin ratsastuksen. Suurin osa kuvista on hävinnyt vanhan koneen mukana, joten jouduin skannaamaan jäljellä olevia paperikuvia koneelleni. Laatu voi olla siitä syystä hieman heikko. Vanhoja kuvia selaillessa koin aimo annoksen myötähäpeää ja ajattelin, ettei niitä voi julkaista. Mutta menköön. Jos naurattaa, niin naurakaa mieluiten yksin :D

Aloitin ratsastuksen ollessani 8-vuotias. Muutama kaverini oli käynyt pari kertaa ratsastamassa ja ajattelin, että voisi olla ihan kiva kokeilla, millaista se on. Niinpä menin tunneille kavereideni perässä ollessani toisella luokalla koulussa. Hevoset näyttivät kivoilta ja ystävällisiltä. Muistaakseni ratsastin ensimmäisellä tunnilla Newforest-ponilla, jonka nimi oli Mara. Mara oli pieni ja se oli jo oppinut, miten aloittelijoiden kanssa luistetaan hommista. Kävin tunneilla säännöllisesti joka ikinen perjantai. Ratsastuskoulussa opin perusasiat. Muistan aina, kuinka minua jännitti se, minkä hevosen saisin tunnille. Myöhemmin hevoset ja tehtävät kävivät jo niin tutuiksi, ettei samassa paikassa ratsastaminen tuntunut enää loppuvaiheessa kovin motivoivalta. Siksi lopetinkin ratsastuskoulussa viiden vuoden jälkeen.

Popette ja minä 9-vuotiaana

Ratsastuskoulun tuntien lisäksi tutustuin Neesaan ja muihin elämääni kuuluviin hevosiin tuttumme kautta vuoden tunneilla käymisen jälkeen. Neesasta tuli suosikkini heti, koska se oli vaalea ja aivan erilainen kuin muut näkemäni hevoset ja ponit. Aluksi kävin vain lähinnä rapsuttelemassa Neesaa, mutta pian uskaltauduin sen selkäänkin. Neesan kanssa maastoilin aluksi paljon äidin avustuksella. Eihän yhdeksänvuotiasta kakaraa voinut päästää yksin maastoon säikyllä arabilla. Pian Neesalle saatiin kunnon satulakin, jolla ratsastaminen oli tuplasti helpompaa kuin isolla armeijan satulalla. Tyydyin ratsastelemaan vuoden verran vain maastossa, mutta sitten minua puri kisakärpänen. Kävin kisaamassa muutamissa koulukisoissa ensin vain Neesalla, mutta lopuksi myös Nasserilla. Kamalinta on se, etten käynyt edes valmennuksissa, hävettää ajatella koko asiaa...

Minun ja Nasserin ensimmäisiä yhteisiä otoksia v.2008

Vihaan tätä kuvaa yli kaiken! Neesa on kyllä söpö, mutta minä en kyllä nykyään pukeutuisi missään tilanteessa enää tuohon takkiin xd, vuosi on 2008. Jalassa ekat ratsastushousuni, jotka äiti ompeli.

Ekoissa koulukisoissa 2009

Kouluratsastus oli kuitenkin ehkä liian hidastempoista, joten laji vaihtui vuonna 2009, jolloin kävin Neesan kanssa elämäni ensimmäisissä harjoitusestekisoissa. Tuloksena oli hylsy, koska kumpikin oli ensimmäistä kertaa radalla. Seuraaviin estekisoihin menin puolen vuoden kuluttua. Silloin Nasser pääsi mukaan hyppimään Ilmajoella 40 cm kilpaharjoitusluokkaa. Hevonen hyppäsi koko radan tassua, mutta saimme puhtaan radan ja söpön turkoosin ruusukkeen :D Valmentauduin kesällä hiukan ja syksyn tullen valkuista tuli taukoa. Kiertelin vuoden 2010 pikkuluokkia valmentautumatta. Lappajärven seurakisoissa putosikin pommi: osallistuin ekaa kertaa aikaluokkiin ja voitin Nasserilla  ja olin Neesalla kolmas. Korkeutena taisi olla hurjat 70 cm. Näissä kisoissa tajusin ensimmäisen kerran, että nämä hevoset ovat aika nopeita hyppääjiä. Jonkin aikaa kisaaminen ilman valmennusta sujuikin, mutta korkeuksien noustessa homma alkoi karata käsistä. Suuntasimme siis kiltisti nykyisen valmentajani tunneille. Valmennusten myötä sekä hevonen ja ratsastaja oppivat paljon ja se alkoi myös näkyä pikkuisen suorituksissa.

Tää oli ihan ameriikkaa, rusetteja molempien päissä.

Ekoissa mätsäreissä vuonna 2009. Päästiin BIS-kehään saakka, mutta ei kolmen parhaan joukkoon.

Vuoden 2010 mätsäreissä oli Nasserkin mukana. Molemmat pääsivät BIS-kehään ja Nasser taisi rökittää Neesan yhdellä sijalla.

Missä on kuskin nenä?? Ylistaron harjoituskisoissa 2011

Neesalle etsittiin sulhoa ympäri Suomea. Tässä vierailemme yhdellä arabitilalla.

Ekoissa alueskapoissa taisin käydä vuonna 2011. Menestys oli vaihtelevaa. Ensimmäinen aluekisakausi oli osaltani aika suuri vitsi, mutta seuraavalla kaudella petrattiin jo paljon. Valmentauduin vuorotellen jomman kumman hevosen kanssa säännöllisesti. Parina kesänä Neesa oli poissa kuvioista siemennysyritysten vuoksi, mutta sitten hypättiin Nasserilla. Kun Nasser leikattiin, Neesa oli vuorossa. Tuloksiakin tuli aika mukavasti: kauden 2013 saaliina oli sijoitusputki, joka pysyi päällä maaliskuusta toukukuun loppuun. Kausi päättyi, kun Neesa loukkasi jalkansa. Syksyllä Nasserin kanssa jatkettiin siitä, mihin oli jääty ennen leikkausta ja nyt valmentaudumme ahkerasti tulevaa kautta varten.

Ylistarossa 90 cm uusintaradalla 2013( c Kira Pellinen)

Ilmajoella seurakisoissa vuoden tauon jälkeen napattiin kakkossija.

Nyt kun ajattelee, niin olen tehnyt kaiken väärässä järjestyksessä. Ensin kävin tunneilla, mikä oli hyvä juttu, mutta sitten menin suoraan kisoihin, ilman kunnollista treenausta...Käytännössä olen joutunut itse opettamaan näille hevosille kaikki koulukiemurat ja estehyppelyt sun muut. Jos saisin elää elämäni uudestaan, niin menisin ensin kouluvalmennuksiin ja sitten estevalmennuksiin, hyppelisin seurakisoissa ja sitten menisin aluekisoihin. Mutta menin takapuoli edellä puuhun ja turpaan tuli monta kertaa. Neesan kanssa takana on kuitenkin hyvä aluekausi ja Nasserin kanssa on valmennuksissa ylitetty jo 110 cm esteitä. Toivottavasti kehitys jatkuu, eikä tule mitään hirveää takapakkia :D