Viikonlopun hihhuloinnit

Viikonloppuna pakkaset lauhtuivat onneksi aika paljon, mutta harmillisesti tuuli nousi aika kovaksi, joten pakkasen vähentyminen ei paljon tuntunut. Lauantaina menin ihan normaaliin aikaan tallille ja kävin ratsastelemassa Nasserilla jälleen kerran pellolla, joka on tullut viime viikkojen aikana hieman liiankin tutuksi... Minkäs teet, kun muuallakaan ei pysty ratsastamaan, koska maastossa tiet ovat kovettuneet koppuralle, enkä viitsi mennä Nasserin kanssa joka päivä kentälläkään, ettei se tylsisty ihan totaalisesti. Hoidin Nasserin normaalisti ratsastuksen jälkeen, loimittelin ja vein talliin.

Seuraavaksi käsittelyyn pääsikin Neesa. Tamma on saanut huilia ainakin puoli vuotta ja ajattelin, että voisin käveleskellä vähän kentällä sen kanssa, pääsisipä pikkuhiljaa työnteon makuun sekin hevonen. Neesa oli ihan intopinkeenä, kun vein sen kentälle: kävellä puksutteli ripeään tahtiin korvat hörössä ymräri kenttää. Taivuttelin sitä hetken aikaa ja työstin hevosta samalla matalaan muotoon. Neesa raukka oli niin innoissaan, ettei junnannut yhtään vastaan, vaan teki kiltisti kaiken, mitä pyydettiin. Harjailin sen ratsastuksen jälkeen hyvin läpi ja vein sen talliin jalkojen kylmäykseen.

Olen niin ihana ♥

 Sunnuntaina käsittelyyn pääsi ensin Neesa. Kävin peltoilemassa sen kanssa hetken aikaa. Tamma oli kovasti energisen oloinen ja paineli taas eteenpäin korvat tötteröllä. Ratsastuksen jälkeen se pääsi tuttuun tapaan kylmäykseen. Sitten oli Nasserin vuoro lähteä kentälle. Äiti ja Sauli lähtivät valjastamaan Sinileetä ohjasajoon sillä välin, kun minä satuloin omaa ratsuani. Pääsin kentälle ja rupesin siirtelemään puomeja haluamalleni paikalle. Ihmettelin aluksi, että mitä Nasser oikein pingottaa ja on niin vauhkon oloinen. No, pian syy selvisi: Sinilee poppoineen tuli esiin tallin takaa ja Nasser raukka taisi luulla, että pienikokoinen tamma on jokin uusi hevonen. Jouduin keskeyttämään puomien siirtelyn, kun Nasser rupesi repimään päätään ja pyörimään ihan mahdottomasta paikoillaan. Muut menivät tarhan vieressä olevalle pellolle vähän kävelemään Sinileen kanssa. Nasser ei ottanut vieläkään rauhoittuakseen. Kiipesin kyytiin ja hevonen oli jo täydessä vauhdissa: paineli ympäri kenttää kuin heikkopäinen. Pian Sinilee kumppaneineen tuli aidan viereen ja annoimme niiden nuuhkia toisiaan. Silloin Nasser ilmeisesti tajusi, että ei olekaan mitään syytä pelleillä ja lopetti hössöttämisen. Minulla meni kuitenkin aika kauan, ennen kuin sain sen rennoksi. Ratsastuksen lopussa olin jo tyytyväinen hevosen muotoon ja rentouteen, joten annoin sen kävellä hetken pitkin ohjin, jonka jälkeen menin riisumaan hevosen ja juottamaan koko poppoon.

Mitä tapahtuu?

Äiti, onko toi hevonen ihan uus, vai??

Siis mitä hiivattia tää nyt oikein taas on?! Jotain ihmisten kotkotuksia...