Iloa ja surua

Tämän viikon aikana on tapahtunut iloisia onnistumisen hetkiä ja surullisia ja kipeitä asioita. Kerron ensin niistä iloisista tapahtumista. Neesan kanssa on tapahtunut viikon aikana todella suurta kehitystä. Heppa kulkee muodossa jo käynnissä ja ravissa todella nätisti. Olen ollut ihan innoissani, kun se on alkanut liikkua kunnolla ja käyttää selkäänsäkin paremmin. Lisäksi Neesaa on paljon mukavampi ratsastaa, kun se ei juokse enää koko ajan pää ylhäällä vaan myötää niskasta:) Ja kaikki alkoi vain yhdestä keskiviikon valkusta, jossa mentiin kauhukahvatreeniä! Neesa on ollut tuon valmennuksen jälkeen kuin eri hevonen ja on mahtavaa huomata, miten se kehittyy päivä päivältä. Lauantaina menemme sillä Ilmajoen alue-estekisoihin. Hyppään verkkaluokaksi 70 cm seuraluokan ja perään 80 cm alueluokan.

Sitten niihin surullisempiin asioihin. Olette varmaan ihmetelleet, miksen ole puhunut Nasserilla ratsastamisesta mitään. Jotkut varmaan muistavat viime kesäkuussa kirjoitetun postauksen, jossa kerroin Nasserin klinikkareissusta. Eilen Nasser sai kokea tämän painajaisen uudestaan. Kasvain oli uusinut satulavyön alle ja se päätettiin leikata. Päätös oli vaikea, mutta tulimme siihen tulokseen, että ei se näinkään ole hyvä, koska patti estää hevosen käytön. Minä jäin äidin kanssa kotiin, koska Nasserin näkeminen leikkauspöydällä olisi ollut minulle liian raskasta. En vain pystynyt menemään mukaan, koska ajatuskin siitä sattui liikaa. Sauli sai siis lähteä kuljettamaan Nasseria klinikalla yksin. Leikkausaika oli yhdeksi, mutta päivän ensimmäinen potilas oli ollut myöhässä... Tästä johtuen kaikki muutkin ajat olivat myöhässä. Nasser oli käyty rauhoittamassa puoli neljältä ja viety kaatokarsinaan kymmenen minuuttia myöhemmin. Varsinaisen kasvaimen poiston yhteydessä vanhastakin paikasta oli leikattu tulitikkuaskin kokoinen kasvaimen alku pois. Lääkäri oli leikannut vain puoli tuntia ja tämä leikkaus oli ollut kuulemma paljon ''rajumpi'' kuin viimeksi. Lähinnä siksi, että verta oli tullut niin maan perusteellisesti, eikä se meinannut tyrehtyä ollenkaan. Tosin yksi lääkäreistä piti runsaampaa verenvuotoa hyvänä, koska se puhdistaa haavaa.

Herättyään Nasser oli ollut tokkurassa, kuten arvata saattoi. Haava oli vuotanut edelleen ja siihen oli kääritty siteitä ympärille. Vasta iltaseitsemältä Sauli sai hevosen kyytiin ja kotimatka alkoi. Me olimme tietenkin äidin kanssa hoitaneet muita hevosia päivän ajan, joten niistä ei tarvinnut huolehtia, kun pääsi kotiin. Hevonen oli ollut illalla aika kurjan näköinen ja pelotti, miten tässä oikein käy.

Tänään hevonen oli jo ihan toisen näköinen. Oikein yllätyin, miten se oli reippaan oloinen. Siteet on otettu pois ja haavan reunat ovat tietenkin turvonneet. Senpä takia alue näyttää aika hurjalta näin aluksi. Tälläkin kertaa se jätettiin avohaavaksi. Hoito-ohjeena on kahdesti päivässä huuhdella haavaa niin, että se puhdistuu. Lisäksi haavan reunoihin sivellään rasvaa, jotta kudosnesteet eivät ota haavan reunoihin kiinni. Eli tuttua juttua viime kerrasta. Edelliskerrasta tiedämme, että avohaava paranee vatsan alla viidessä kuudessa viikossa. Nyt vuodenaikakin on meidän puolellamme. Ei ole tulossa helteitä eikä itikoita. Kasvainhan ei ole koko aikana aiheuttanut hevoselle fyysistä kipua, vaan rajoittanut hevosen käyttöä. Mitään takuita kasvaimen pois pysymisestä ei ole. Päädyimme kuitenkin uusintaleikkaukseen, koska ilman sitä hevosta ei voi käyttää kuin ilman satulaa.

Jos kasvain vielä uusii, sitä ei enää leikata. Sen kanssa on sitten vain elettävä. Satulan käytön ja tavoitteellisen ratsastamisen saa siinä vaiheessa unohtaa. Olen yrittänyt siihen jo vähän henkisesti valmistautua. Sen jälkeen voin vain toivoa, että hevonen pysyisi hengissä. Niin kauan kun Nasser vaikuttaa elämäniloiselta ja syö hyvin, se saa olla vaikka seurahevosena ja rentona ilman satulaa heppana. Aika näyttää, miten tulee käymään, mutta nyt voimme vain toivoa parasta.

Lakeuden ratsastajien seuraestekisat

Kertoilenpa lyhyesti eilisistä kisoista. Esteosuudet alkoivatkin vasta yhdeltä, joten sain nukkua suunniteltua pitempään. Yhdentoista aikoihin lähdettiin tallille laittamaan Neesaa kuntoon. Onneksi se ei ollut hirveän likainen, kun tarhat ovat olleet niin märässä kunnossa... Sain hepan harjailtua ja kamat pakattua aika nopeasti, joten pääsimme lähtemään hyvissä ajoin.

Perillä kisapaikalla oli juuri alkanut ensimmäinen esteluokka (kisoissa oli menty ensin kouluosuudet, koska nämä olivat Lakeuden ratsastajien mestaruuskisat). Kävimme ilmoittautumassa ja sitten menimme katselemaan paikkoja. Emme ehtineet asuilla maneesissa kovin kauan, kun sainkin mennä kävelemään rataa. Rata oli teknisesti sekä helppo että vaikea:) Valmentajani Maija oli kisojen ratamestari ja molempien luokkien radat olivat hyvin maijamaisia: linjoja, tiukkoja kaarteita ja muuta mukavaa.

80 cm:n verkassa Neesa oli ihan ok. Radalla heppa vaihteli laukkoja aika lahjakkaasti ja koska suoritin b-merkin esteosuutta, jouduin korjailemaan niitä. Se tietysti hieman hidasti meidän menoa. Kasikympissä lähti 15 ratsukkoa ja olin 5., eli ensimmäinen, joka ei sijoittunut. Olin Neesaan tosi tyytyväinen. Se paransi suoritustaan edelliskertaan verrattuna oikein kunnolla.


90 cm:n rata oli aika samantyyppinen kuin edellinen. Neesakin alkoi liikkua paljon paremmin ja sain ratsastettua sen tosi hyväksi. Radalla heppa liikkui hyvin ja ratsastukseni oli kuulemma näyttänyt kivalta. Maija sanoi, että meno näytti tosi hyvältä, eikä suuria virheitä tullut. Harmittavasti kyllä pudotimme yhden uusintaesteen, kun käänsin esteen päällä... Yhtä kaikki 90 cm korkeuskin tuntuu taas onnistuvan.

Kauhukahvatreenit!

Nurmossa oli eilen valkku, jossa kävimme pyörähtämässä Neesalla. Saavuimme tallille aika aikaisin, joten menin maneesiin pääsyä odotellessa kävelemään toisen ratsukon kanssa kentälle. Kenttä ei ollut onneksi kovin liukas, mutta kova kuin mikä. Käveleskelimme siinä sitten jonkin aikaa, kun loputkin tulivat paikalle ja pääsimme maneesiin.

Heti sisään tultuamme Maija tuli Neesan viereen ja sitoi satulan etukaareen paalinarunpätkän! Tiesin heti, mitä tuleman piti. Tunnin teemana olisi kauhukahvalla ratsastaminen. Olen kuullut tästä kauhukahvasta ennenkin ja ounastelin, että se ei tule olemaan Neesasta hirveän mukavaa. Neesahan on tunnetusti hyvin mukavuudenhaluinen persoona, joten kaikki työtä vaativat jutut inhottavat sitä jonkin verran. Verkkailimme ensin itsenäisesti ja sitten aloitimmekin päivän tehtävien tekemistä. Ensin tulimme kaikki kolme ratsukkoa tallin päätyyn pääty-ympyrälle ja meidän piti ottaa kunnon tuntuma hevosen suuhun ja kiinni kauhukahvasta. Neesa oli sen näköinen, että herran jestas, mitä sä oikein teet? Neiti alkoi ensin peruutella ja viskoa päätään tuntumaa vastustellakseen. Rohkaisin Neesa sitten pikkuisen äänellä, niin se lähti taas kulkemaan. Aloitimme puomien ravaamisella ja kädet olivat koko ajan tiukasti kahvassa kiinni. Neesa toimi yllättävän hyvin, vaikka tämä oli sille ihan uutta. Sitten tultiin ympyrää laukassa. Neesa rupesi jo myötäämään ihan vähän niskasta ja pidentämään askeliaan. Hevonen tuntui tosi mahtavalta selkään ja olin ihan, että WAUDE.
Lopuksi puomit nousivat ristikoksi ja Neesa teki tosi hienon näköisiä hyppyjä!
   
Lisäsimme tehtävään pian vielä okserin, joka tultiin lävistäjällä. Saimme myös päästää kahvasta irti. Sormet olivat ihan muusia, koska paalinaru on aika kovaa narua... Kädet pysyivät kuitenkin hyvin paikoillaan ja hevonen alkoi pehmenemään niskasta todella kivasti. Tätä toistettiin pari kertaa, sitten päätyä ja suuntaa vaihdettiin vasemmasta kierroksesta oikeaan kierrokseen. Neesa meni molemmat suunnat aika kivasti.

Sitten tultiin koko tehtävää, joka meni näin:

Anteeksi huono piirrustustaitoni, mutta tuolta rata kutakuinkin näytti. Ensin tultiin se korkeudella 80-85 cm. Rata tultiin aina kaksi kertaa peräkkäin, jotten hyppyjä tuli heti kahdeksan. Neesalle nostettiin lopuksi vielä niin, että esteet olivat suurin piirtein korkeusluokkaa 90-95 cm. Radat sujuivat aika tasaisesti ja olin itsekin tyytyväinen hevoseen. Maija kehui, ettää Neesassa näkyi suuri positiivinen muutos tunnin aikana. Se kulki jo pieniä pätkiä niska pyöreänä, askeleet venyivät oikean mittaisiksi ja hevonen näytti kaikin puolin hyvältä:) Saimme nyt kotijobiksi mennä kauhukahvatreeniä kotonakin, kun se saa noin hyviä tuloksia aikaan Neesassakin:) Kuvia ei nyt valitettavasti ole, koska maneesissa valaistus ei suosi kuvaamista.

Viikonloppuna otammekin suunnaksi Lakeuden ratsastajien seuraestekisat, joissa koitan suorittaa ainakin esteratsastuksen b-merkkiä. Kokeilen a-merkkiäkin, jos voin yrittää suorittaa kahta pläjäystä samalla kertaa.

Kuulumisia

Viikko on mennyt yhdessä hujauksessa. Päivät ovat kuluneet ratsastellessa ja kokeisiin lukiessa... Onneksi koerumbaan tulee nyt pieni tauko, joten voin taas hengähtää. Torstaina satoi myös ensilumi. Mutta miksi sen piti sataa juuri, kun olin ratsastamassa? Muistutin enemmän lumiukkoa kuin ratsastajaa, kun pääsin sisälle:)

Nasserilla olen mennyt kaksi viikkoa ilman satulaa ja Neesan kanssa ollaan harjoiteltu pohkeenväistöjä. Hyvin nekin alkavat jo sujua, vaikka oikeassa kierroksessa neiti avaa hieman huonosti takaa. Täytyykin tänään taas mennä väistöjä, jotta Neesaan tulisi lisää varmuutta.
Hevosille on kasvanut jo paksu talvikarva. Neesakin muistuttaa enemmän lammasta kuin hevosta. Onneksi on lämmin talviturkki, kun sitä ei loimiteta tarhaan kylmemmilläkään ilmoilla. Hevosia kun on kuusi samassa haassa, joten loimet olisivat ihan riekaleina...

Keskiviikkona en päässyt valmennukseen, koska kävimme valinnaisesta liikunnasta seinäkiipeilemässä vanhalla Vaasan vesitornilla:D Voi hitsi, kun se oli mahtavaa! Reissun jälkeen kädet olivat niin kipeät, että en päässyt ratsastamaan. Kaiken lisäksi kotiuduin vasta viideltä ja minulla oli seuraavana päivänä uskonnon kokeet...

Eilenkään en päässyt ratsastamaan, koska meillä oli riparia varten joku koulutus:( Istuttiin kirkossa ainakin puolitoista tuntia ja siinä välissä ehti tulla pimeää. Harmittaakin, kun olen voinut ratsastaa tavallista vähemmän, mutta alkavalla viikolla asia korjataan varmasti! Onneksi satoi luntakin, niin kentällä voi mennä normaalisti jonkin aikaa.