Taivas varjele, mikä sieltä tuli!

Eilen kello herätti minut 7.30. Kuka hullu herää tuollaiseen aikaan lauantaiaamuna?:D No minäpä tietenkin, koska lähdimme Neesan kanssa Ilmajoelle kisoihin. Kisat alkoivat kymmeneltä, mutta minä hyppäsin luokissa 2 ja 3, joten ihan hyvin ehdin laittaa kamat kasaan ja tuunata hepan. Neesaa rupesi kiukuttamaan, kun laitoin sille takasiinkin kuljetussuojat, koska sillä on hokit. Neesa kokeili nostaa molempia takajalkoja vuorotellen ylös, josko ne suojat putoaisivat pois, kun aikansa ravistelisi... Pian se jo huomasikin ''mörkösuojat'' harmittomiksi ja rupesi kävelemään normaalisti. Minun oli pakko mennä kisoihin tummilla housuilla, koska valkoiset ovat jääneet pieniksi... No eipä tuo haitannut menoa.

Pääsimme matkaan yhdeksän korvilla, joten olimme hyvin aikataulussa. Perille päästyämme ensimmäinen luokka oli vielä käynnissä. Kävimme ilmoittautumassa ja otimme pollen ulos traikusta. Ratsastelin pihalla kaverini kanssa hetken, mutta pian saatiinkin mennä tutustumaan 70 cm rataan. Rata oli aika selkeä ja hyvin hahmotettava, mutta ainahan sitä saa mennä kieli keskellä suuta.

Luokka oli samalla tyyliarvosteluluokka, mutta otimme sen vain lämmittelyluokaksi. Muuta en taida tuosta radasta kertoakaan kuin sen, että Neesa ei liikkunut kunnolla eteen pohkeesta ja oli vähän laiska... Saimme ''huimat'' 28,5 pistettä ja se toi seitsemännen sijan kymmenen ratsukon joukosta. No, tyyliluokat eivät ole ikinä olleet Neesan vahvuuksia. Ja ensimmäinen suoritus pakkaa mennä kyttäilyksi, kun pieni hevonen ei tiedä, mikä kummitus siellä esteen takana vaanii...

Söpöt ilmeet sitä vastoin ovat Neesan vahvuuksia.

Nyt oli kuitenkin hyvä lähteä menemään 80 cm luokkaa, joka oli alueluokka. Luokassa lähti 14 ratsukkoa ja minä starttasin nrolla 13. Maija sattui myös tulemaan paikalle ja menimme muutaman valmennuskaverini ja Maijan kanssa kävelemään rataa. Maija neuvoi kaikille, mistä uusinnassa kannattaa oikaista, jos mielii voittaa. Maija auttoi myös kaikkia verkassa, mistä oli kyllä tosi paljon apua. Oli se kyllä kivaa, kun oma valmentaja jeesasi. Neesakin liikkui jo paremmin eteen ja hyppäsi ihan hyvin. Rata oli paljon sokkeloisempi kuin edellinen, mutta sekin ihan peruskamaa. Jännitin aluksi vähän, kun kaikki saivat radalta niin hyviä aikoja ja tuloksia. Kun itse pääsin maneesiin, tunsin, että kyllä me selvitään tästä.

Olo oli kuin Michelinukolla, minulla oli takin alla vielä turvaliivi.

Ilme on kaikkea muuta kuin söpö...

 Rata sujui siis seuraavasti: perusrata mentiin rauhassa ja tarkemmin, mutta kun uusinta tuli lisättiin hanaa. Tehtiin todella pienet tiet ihan niin kuin Maija neuvoi ja arvatkaa mitä. Me voitimme luokan! En tiennyt, itkisinkö vai nauraisinko, olin niin tavattoman onnellinen. Ensimmäinen voitto aluetason kilpailuissa ja vielä Neesalla! Neesa hoiti kyllä radan niin hienosti, että ei mitään rajaa. Tuntuu, että se oli ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin täysillä mukana:) Saimme palkinnoksi vielä kivan värisen loimen, jolle tulee kyllä olemaan käyttöä. Olen siitä niin ylpeä ja tietysti Maijakin oli. Päivää täydensi vielä Tarjan (samasta seurasta) ja Kyllin Manen hieno kolmossija samassa luokassa:)

Neesa on selvästi ruusukkeen väristä ylpeäXD

Iloa ja surua

Tämän viikon aikana on tapahtunut iloisia onnistumisen hetkiä ja surullisia ja kipeitä asioita. Kerron ensin niistä iloisista tapahtumista. Neesan kanssa on tapahtunut viikon aikana todella suurta kehitystä. Heppa kulkee muodossa jo käynnissä ja ravissa todella nätisti. Olen ollut ihan innoissani, kun se on alkanut liikkua kunnolla ja käyttää selkäänsäkin paremmin. Lisäksi Neesaa on paljon mukavampi ratsastaa, kun se ei juokse enää koko ajan pää ylhäällä vaan myötää niskasta:) Ja kaikki alkoi vain yhdestä keskiviikon valkusta, jossa mentiin kauhukahvatreeniä! Neesa on ollut tuon valmennuksen jälkeen kuin eri hevonen ja on mahtavaa huomata, miten se kehittyy päivä päivältä. Lauantaina menemme sillä Ilmajoen alue-estekisoihin. Hyppään verkkaluokaksi 70 cm seuraluokan ja perään 80 cm alueluokan.

Sitten niihin surullisempiin asioihin. Olette varmaan ihmetelleet, miksen ole puhunut Nasserilla ratsastamisesta mitään. Jotkut varmaan muistavat viime kesäkuussa kirjoitetun postauksen, jossa kerroin Nasserin klinikkareissusta. Eilen Nasser sai kokea tämän painajaisen uudestaan. Kasvain oli uusinut satulavyön alle ja se päätettiin leikata. Päätös oli vaikea, mutta tulimme siihen tulokseen, että ei se näinkään ole hyvä, koska patti estää hevosen käytön. Minä jäin äidin kanssa kotiin, koska Nasserin näkeminen leikkauspöydällä olisi ollut minulle liian raskasta. En vain pystynyt menemään mukaan, koska ajatuskin siitä sattui liikaa. Sauli sai siis lähteä kuljettamaan Nasseria klinikalla yksin. Leikkausaika oli yhdeksi, mutta päivän ensimmäinen potilas oli ollut myöhässä... Tästä johtuen kaikki muutkin ajat olivat myöhässä. Nasser oli käyty rauhoittamassa puoli neljältä ja viety kaatokarsinaan kymmenen minuuttia myöhemmin. Varsinaisen kasvaimen poiston yhteydessä vanhastakin paikasta oli leikattu tulitikkuaskin kokoinen kasvaimen alku pois. Lääkäri oli leikannut vain puoli tuntia ja tämä leikkaus oli ollut kuulemma paljon ''rajumpi'' kuin viimeksi. Lähinnä siksi, että verta oli tullut niin maan perusteellisesti, eikä se meinannut tyrehtyä ollenkaan. Tosin yksi lääkäreistä piti runsaampaa verenvuotoa hyvänä, koska se puhdistaa haavaa.

Herättyään Nasser oli ollut tokkurassa, kuten arvata saattoi. Haava oli vuotanut edelleen ja siihen oli kääritty siteitä ympärille. Vasta iltaseitsemältä Sauli sai hevosen kyytiin ja kotimatka alkoi. Me olimme tietenkin äidin kanssa hoitaneet muita hevosia päivän ajan, joten niistä ei tarvinnut huolehtia, kun pääsi kotiin. Hevonen oli ollut illalla aika kurjan näköinen ja pelotti, miten tässä oikein käy.

Tänään hevonen oli jo ihan toisen näköinen. Oikein yllätyin, miten se oli reippaan oloinen. Siteet on otettu pois ja haavan reunat ovat tietenkin turvonneet. Senpä takia alue näyttää aika hurjalta näin aluksi. Tälläkin kertaa se jätettiin avohaavaksi. Hoito-ohjeena on kahdesti päivässä huuhdella haavaa niin, että se puhdistuu. Lisäksi haavan reunoihin sivellään rasvaa, jotta kudosnesteet eivät ota haavan reunoihin kiinni. Eli tuttua juttua viime kerrasta. Edelliskerrasta tiedämme, että avohaava paranee vatsan alla viidessä kuudessa viikossa. Nyt vuodenaikakin on meidän puolellamme. Ei ole tulossa helteitä eikä itikoita. Kasvainhan ei ole koko aikana aiheuttanut hevoselle fyysistä kipua, vaan rajoittanut hevosen käyttöä. Mitään takuita kasvaimen pois pysymisestä ei ole. Päädyimme kuitenkin uusintaleikkaukseen, koska ilman sitä hevosta ei voi käyttää kuin ilman satulaa.

Jos kasvain vielä uusii, sitä ei enää leikata. Sen kanssa on sitten vain elettävä. Satulan käytön ja tavoitteellisen ratsastamisen saa siinä vaiheessa unohtaa. Olen yrittänyt siihen jo vähän henkisesti valmistautua. Sen jälkeen voin vain toivoa, että hevonen pysyisi hengissä. Niin kauan kun Nasser vaikuttaa elämäniloiselta ja syö hyvin, se saa olla vaikka seurahevosena ja rentona ilman satulaa heppana. Aika näyttää, miten tulee käymään, mutta nyt voimme vain toivoa parasta.

Lakeuden ratsastajien seuraestekisat

Kertoilenpa lyhyesti eilisistä kisoista. Esteosuudet alkoivatkin vasta yhdeltä, joten sain nukkua suunniteltua pitempään. Yhdentoista aikoihin lähdettiin tallille laittamaan Neesaa kuntoon. Onneksi se ei ollut hirveän likainen, kun tarhat ovat olleet niin märässä kunnossa... Sain hepan harjailtua ja kamat pakattua aika nopeasti, joten pääsimme lähtemään hyvissä ajoin.

Perillä kisapaikalla oli juuri alkanut ensimmäinen esteluokka (kisoissa oli menty ensin kouluosuudet, koska nämä olivat Lakeuden ratsastajien mestaruuskisat). Kävimme ilmoittautumassa ja sitten menimme katselemaan paikkoja. Emme ehtineet asuilla maneesissa kovin kauan, kun sainkin mennä kävelemään rataa. Rata oli teknisesti sekä helppo että vaikea:) Valmentajani Maija oli kisojen ratamestari ja molempien luokkien radat olivat hyvin maijamaisia: linjoja, tiukkoja kaarteita ja muuta mukavaa.

80 cm:n verkassa Neesa oli ihan ok. Radalla heppa vaihteli laukkoja aika lahjakkaasti ja koska suoritin b-merkin esteosuutta, jouduin korjailemaan niitä. Se tietysti hieman hidasti meidän menoa. Kasikympissä lähti 15 ratsukkoa ja olin 5., eli ensimmäinen, joka ei sijoittunut. Olin Neesaan tosi tyytyväinen. Se paransi suoritustaan edelliskertaan verrattuna oikein kunnolla.


90 cm:n rata oli aika samantyyppinen kuin edellinen. Neesakin alkoi liikkua paljon paremmin ja sain ratsastettua sen tosi hyväksi. Radalla heppa liikkui hyvin ja ratsastukseni oli kuulemma näyttänyt kivalta. Maija sanoi, että meno näytti tosi hyvältä, eikä suuria virheitä tullut. Harmittavasti kyllä pudotimme yhden uusintaesteen, kun käänsin esteen päällä... Yhtä kaikki 90 cm korkeuskin tuntuu taas onnistuvan.

Kauhukahvatreenit!

Nurmossa oli eilen valkku, jossa kävimme pyörähtämässä Neesalla. Saavuimme tallille aika aikaisin, joten menin maneesiin pääsyä odotellessa kävelemään toisen ratsukon kanssa kentälle. Kenttä ei ollut onneksi kovin liukas, mutta kova kuin mikä. Käveleskelimme siinä sitten jonkin aikaa, kun loputkin tulivat paikalle ja pääsimme maneesiin.

Heti sisään tultuamme Maija tuli Neesan viereen ja sitoi satulan etukaareen paalinarunpätkän! Tiesin heti, mitä tuleman piti. Tunnin teemana olisi kauhukahvalla ratsastaminen. Olen kuullut tästä kauhukahvasta ennenkin ja ounastelin, että se ei tule olemaan Neesasta hirveän mukavaa. Neesahan on tunnetusti hyvin mukavuudenhaluinen persoona, joten kaikki työtä vaativat jutut inhottavat sitä jonkin verran. Verkkailimme ensin itsenäisesti ja sitten aloitimmekin päivän tehtävien tekemistä. Ensin tulimme kaikki kolme ratsukkoa tallin päätyyn pääty-ympyrälle ja meidän piti ottaa kunnon tuntuma hevosen suuhun ja kiinni kauhukahvasta. Neesa oli sen näköinen, että herran jestas, mitä sä oikein teet? Neiti alkoi ensin peruutella ja viskoa päätään tuntumaa vastustellakseen. Rohkaisin Neesa sitten pikkuisen äänellä, niin se lähti taas kulkemaan. Aloitimme puomien ravaamisella ja kädet olivat koko ajan tiukasti kahvassa kiinni. Neesa toimi yllättävän hyvin, vaikka tämä oli sille ihan uutta. Sitten tultiin ympyrää laukassa. Neesa rupesi jo myötäämään ihan vähän niskasta ja pidentämään askeliaan. Hevonen tuntui tosi mahtavalta selkään ja olin ihan, että WAUDE.
Lopuksi puomit nousivat ristikoksi ja Neesa teki tosi hienon näköisiä hyppyjä!
   
Lisäsimme tehtävään pian vielä okserin, joka tultiin lävistäjällä. Saimme myös päästää kahvasta irti. Sormet olivat ihan muusia, koska paalinaru on aika kovaa narua... Kädet pysyivät kuitenkin hyvin paikoillaan ja hevonen alkoi pehmenemään niskasta todella kivasti. Tätä toistettiin pari kertaa, sitten päätyä ja suuntaa vaihdettiin vasemmasta kierroksesta oikeaan kierrokseen. Neesa meni molemmat suunnat aika kivasti.

Sitten tultiin koko tehtävää, joka meni näin:

Anteeksi huono piirrustustaitoni, mutta tuolta rata kutakuinkin näytti. Ensin tultiin se korkeudella 80-85 cm. Rata tultiin aina kaksi kertaa peräkkäin, jotten hyppyjä tuli heti kahdeksan. Neesalle nostettiin lopuksi vielä niin, että esteet olivat suurin piirtein korkeusluokkaa 90-95 cm. Radat sujuivat aika tasaisesti ja olin itsekin tyytyväinen hevoseen. Maija kehui, ettää Neesassa näkyi suuri positiivinen muutos tunnin aikana. Se kulki jo pieniä pätkiä niska pyöreänä, askeleet venyivät oikean mittaisiksi ja hevonen näytti kaikin puolin hyvältä:) Saimme nyt kotijobiksi mennä kauhukahvatreeniä kotonakin, kun se saa noin hyviä tuloksia aikaan Neesassakin:) Kuvia ei nyt valitettavasti ole, koska maneesissa valaistus ei suosi kuvaamista.

Viikonloppuna otammekin suunnaksi Lakeuden ratsastajien seuraestekisat, joissa koitan suorittaa ainakin esteratsastuksen b-merkkiä. Kokeilen a-merkkiäkin, jos voin yrittää suorittaa kahta pläjäystä samalla kertaa.