Ilmajoen seuraestekisat

Eilen käytiin pomppaamassa seurakisoissa Ilmajoella. Kisat alkoivat vasta yhdeltätoista, joten aamulla sai onneksi nukkua vähän enemmän. Tallille lähdettiin tietenkin ajoissa, mutta heppa oli päässyt vasta puoli tuntia sitten ulos, joten sain mennä ensin pakkaamaan varusteita. Tavaraa saikin ottaa mukaan tavallista enemmän, koska talvella loimiakin tarvitaan toisella lailla kuin kesällä. Pian sainkin tavarat kasaan ja sain lähteä pyydystämään Neesaa tarhasta. Hevonen oli onneksi puhdas ja kuiva, eipä mennyt putsaamiseen kauaa:) Sitten vain hepo koppiin ja kohti kisoja.

Perillä oltiin joskus kahdeltatoista. Kävin katsomassa meneillään olevaa luokkaa, jossa muutama kaverini ratsasti. Kohta pitikin mennä laittamaan omaa ratsua kuntoon ja kävelyttämään sitä. En ehtinyt kauaa kävellä, kun piti mennä jo tutustumaan rataan jalan. Rata oli ihan perushelppo: ei mitään vaikeita teitä tai käännöksiä. Sain suunniteltua kaikki tiet ja oikaisut ajoissa, joten sain lähteä takaisin Neesan luo.

Hyppykuvat on ottanut Emilia Taipalus ja muut äiti. Kiitos vielä Emilialle kuvista!

80 cm

Noin se hyppää ihan innoissaan:)

Verkassa Neesa tuntui ihan hyvältä ja tosi virkeältä. Olisiko tuo johtunut innostuksesta vai siitä, että heppa on ollut kevyemmällä liikunnalla? Luokka, jota menin, oli sellainen, jossa sai mennä vapaavalintaisia korkeuksia 80 cm alkaen. Menin sitten ne samat 80 ja 90 cm.

Kasikymppi meni tosi hyvin lukuunottamatta muutamia kyttäilyjä. Neesa laukkasi hyvin eteen ja hyppäsikin kivasti. Perusrata mentiin tarkasti ja rauhassa,  mutta kun päästiin uusintaan niin eikun vaan lisättiin hanaa ja tiukennettiin kurveja. Lopputuloksena oli 0/0 ajassa 18.10 ja sillä hetkellä luokan johtoon:) Olin Neesaan tosi tyytyväinen.

Säiliön tyhjennys... Mutta muuten söpö kuva hepasta:)

Ysikymppi oli vielä ratsastamatta ja sainkin edellisen radan jälkeen mennä melkein heti takaisin verkkaamaan maneesiin. Neesalla oli ensin jalkojen paikat vähän hakusessa, mutta muuten verkka oli ok. Radalla Neesa tuli ykköselle ihan hyvin, mutta minun estelyistäni huolimatta otti esteen eteen töpöaskeleen ja PUDOTTI ykkösen... Loppurata sujui muuten ihan kivasti. Pudotus ei kuitenkaan jäänyt harmittamaan, koska edellinen rata meni niin hyvin.

Luokassa sijoittui kolme ratsukkoa ja jippii, me olimme toisia! Yksi kaverini meni hieman lujempaa ja päästeli ohitsemme, mutta ei se mitään. Olin Neesaan todella tyytyväinen, kun se kumminkin meni 80 cm radan virheittä. Saaliiksi oli siis saatu sininen ruusuke ja tyytyväinen mieli. Kunniakierros suoritettiin hieman vauhdikkaasti, mutta mitä se nyt haittaa:-)?

Tyytyväisin mielin takaisin autolle:)

Viikkokatsaus

Kirjoittelu on pikkuisen jäänyt, mutta nyt on taas pitkästä aikaa inspiraatiota postailla. Kerron nyt  lyhyesti viime viikon tapahtumista.

Maanantaina saapui Hööksiltä tilattu paketti. Paketista löytyi pipo, pehmustesarja ja uudet kannukset.
Pipon ostin, koska vain halusin sen. Pehmustesarjakin tuli hetken mielijohteessa tilattua, samoin kannukset... No saahan sitä nyt joskus vähän ostella jotain kivaa:)

Tiistaina minulle soitti kesken koulupäivän Aviisin toimittaja ja hän kysyi, että koska voisi tulla tekemään minusta ja Neesasta lehteen juttua. Juttu tehtäisiin sen aluekisavoiton takia. Olin hieman hämmennyksissä, mutta sovimme, että toimittaja tulisi käymään lauantaina klo 12. Aviisi ei todellakaan ole Helsingin Sanomien tapainen sanomalehti, vaan "vähän" pienempi media, mutta lehti kuitenkin.

Keskiviikkona ratsastelin kentällä vain käyntiä, koska pinta oli ihan järkyn kova. No sainpa taivuteltua hepan oikein kunnolla läpi. Torstaina olin rohkea ja uhmasin kylmää tuulta ja pakkasta. Ratsastin Neesalla lähipellolla ja ei se kyllä mikään nautinto ollut... Ilma oli kylmä ja hevonen halusi takaisin talliin syömään. Sain kuitenkin vähän ravailtua.

Perjantaina oli niin kylmä tuuli, että ratsastelut jäivät kokonaan. Kävin tallilla muuten vain hoitamassa hevosia ja Neesan haavaa, jonka se oli tarhassa saanut jalkaansa. Onneksi se osittautui pieneksi raapaisuksi, joka puhdistuksen jälkeen kummasti kutistui. Valkoisessa hevosessa veri näkyy turhankin hyvin ja haava voi vaikuttaa suuremmalta kuin oikeasti onkaan. Illalla tallin päätyyn lisättiin siniset jouluvalot tunnelmaa luomaan:)

Lauantaina kävi toimittaja. Hän kuvaili ja kyseli vähän kaikenlaista. Juttu ilmestyy luultavasti ensi keskiviikon lehdessä. Kun toimittaja lähti, kävimme Neesan kanssa ratsastamassa pellolla äidin ja Nebraskan kanssa. Tämän pellon pohja olikin tasaisempi kuin aikaisemmin mainitsemani, joten siellä saattoi vähän muutakin kuin kävellä. Tiet ja kenttä ovat ihan mahdottomia ratsastaa, joten jäljelle jää vain heinämaat. Onneksi niitä on lähistöllä riittämiin. Illalla menin käymään vielä nuortenillassa ja nauramisen aihetta riitti koko illaksi:) Aamulla minulla olikin sitten kurkku kipeänä...

Sunnuntaina käytiin Kaustisella raveissa ja enpä viitsi niistä kertoa muuta kuin sen, että ihan putkeen ei mennyt. No ensi kerralla uudestaan, sitähän tämän hevosurheilu on. Hevostarvikeautosta mukaan tarttuivat kahdet uudet hanskat ja linimenttiä. Neesalla en ehtinyt ratsastaa, kun reissuun meni matkoineen yli kuusi tuntia. Neesahan tietysti nautti, kun sai laiskotella...Se ei ole päässyt hikoilemaan koko viikolla, mutta jahka sekin aika taas tulee.

Tämä oli nyt vähän tälläinen köppäänen postaus, mutta keskiviikkona on Maijan valkku ja yritän kirjoitella siitä. Lisäksi lauantaina on kisat, joten niistäkin varmasti postailen myöhemmin. Tässä on neljän päivän lomakin, joten eiköhän sitä tule jotain kirjoiteltua:)

Valmennus vol 2 + muuta löpinää

Makaan kipeänä sängyssä, joten kerronpa teille vähän keskiviikon valkusta. Valmennuksen teemana oli jumppasarjat sekä askelten lyhennys ja pidennys. Ensin verkkailtiin itsenäisesti ja sitten ruvettiin hommiin. Toisin sanoen tultiin linjaa ensin pelkillä puomeilla. Tarkoitus oli tulla ekalla kerralla 6 askeleella, sen jälkeen 7:llä ja lopuksi piti venyä jo 5:llä askeleella. Linjan jälkeen tallin päätyyn pysähdys, pitkä sivu avoa, maantien päätyyn pysähdys ja siitä linjalle. Kaiken lisäksi jalustimet piti nostaa kaulalle. Linja meni Neesalla ihan hyvin. Askeleet venyivät ja lyhenivät just sopivasti. Avotkin suju ok, mutta pysähdyksissä neiti meinasi vain räjähtää käsiin... Sama tehtävä tultiin myös toiseen suuntaan.

Tämän jälkeen käytiin jumppasarjan kimppuun. Ja saatiin tietysti ottaa jalustimet takaisin. Vitsit mun jalat oli kipeät, mutta urheasti mentiin vaan jumpalle, joka koostui kuudesta pystystä, joiden korkeus vaihteli ajoittain. Neesalla oli ensin hieman hankaluuksia jumpalla, kun se vain hidastui ja hidastui... Lopulta neidin jalat kuitenkin alkoivat nousta ylös ja viimeisellä kierroksella sarjan viimeinen este oli 95 cm! Eikä me edes tiputettu sitä pystyä:)

Lopuksi tultiin linjaa niin, että puomit nousivat pystyiksi. Tehtävä oli seuraavanlainen: Linja ensin 6 askeleella, sitten 5:llä ja lopuksi 7:llä, pysähdys päätyyn, vastalaukkaa pitkä sivu, pysähdys, linjalle jne. Linjalla ei ollut mitään ongelmia ja pysähdyksetkin olivat jo ihan jees. Vastalaukat sujuivat oikealle yllättävän hyvin! Olin oikein yllättynyt, kuinka hyvin Neesa meni. Sama tehtävä tultiin vasemmallekin. Kaikki muu sujui hyvin, paitsi vastalaukat... Se on niin vaikeaa Neesalle, kun pitää nostaa oikea vastalaukka! No treeniä vaan, niin hyvä siitä tulee:)

Lopuksi, kun muut teki loppuverkkoja, Maija nosti mulle ja Neesalle yhden pystyn 110 cm. Tultiin sitä muutaman kerran ja tosi rohkeasti ja hyvin Neesa hyppäsikin. Meidän tarkoituksena on, että isompien yksittäisten esteiden avulla kasvatetaan Neesan rohkeutta. Nyt ainakin heppa on tuntunut ottavan isommat esteet huomioon ja nostanut kinttujaan kunnolla ylös.

Mä tiedän, että mulla on kamala istunta tässä kuvassa, mutta heppa oli niin söpö:)

 Perjantaina sain aamupostin mukana kirjeen Lakeuden ratsastajilta. Kuoresta löytyivät muutama viikko sitten ratsastamani A- ja B-merkkien palautepöytäkirjat. Läpi menivät molemmat! Aika mukavaa palautetta sain, vaikka ainahan sitä korjaamistakin löytyy. Ratsastusmerkkiin on vielä matkaa. Sen saadakseen pitäisi vielä suorittaa koulupuolen vastaavat osuudet. Se ei ole kyllä ihan lähiaikojen suunnitelmissa, kun tämä estepuoli vetää tällä hetkellä enemmän puoleensa.

Nasserin leikkauksesta on kulunut jo yli kaksi viikkoa. Se polle ei ehdi sairastaa, sillä on virtaa kuten ennenkin. Haavat ovat parantuneet tosi hyvin, eivätkä ne menoa haittaa. Iltapäivällä hämärän hiipiessä, kun hevosia viheltää tulemaan talliin, Nasser on yleensä se, joka villitsee koko porukan laukkaan ja juoksee häntä korkealla porukan komistuksena. Vielä sillä ei ole ratsastettu, mutta sekin varmaan lähiaikoina onnistuu, ilman satulaa tietysti.

Sinilee käytiin tunnistamassa jo muutamia viikkoja sitten. Vähän se oli moittinut sirutusta, mutta muuten oli käyttäytynyt ihan kelvollisesti. Se on kovasti tummunut siitä, mitä se oli kesällä. Tällä hetkellä se on varsinainen pörrö talvikarvan johdosta. Yöt se on eri karsinassa emänsä vieressä ja aamuisin päästessään ulos sillä on kauhea hoppu imemään. Tiedä sitten, paljonko sitä maitoa tulee, mutta fiilis on tärkein:)

Valmennus

Keskiviikkona käytiin kahden viikon tauon jälkeen hyppäämässä Maijan valvovan silmän alla. Valmennus alkoi onneksi vasta seitsemältä, koska kävin ottamassa hiuksiini osion. Muuten olisi voinut tulla kiire... Valmennus meni kuitenkin odotettua paremmin ja fiilikset oli ihan katossa tunnin jälkeen!

Aloitimme verkkailun jälkeen puomityöskentelyn pääty-ympyrällä. Ensin aloitettiin keventämään niin, että oltiin kaksi askelta ylhäällä ja yksi alhaalla. Sain rytmistä heti aika hyvin kiinni ja Neesakin liikkui ihan kivasti. Hetken ravailtuamme ruvettiin laukkaamaan ympyrällä kevyessä istunnassa. Se tuntui aika helpolta, koska olen laukannut maastossa tuolla lailla aika paljon:) Sitten siirryttiinkin pois ympyrältä ja ruvettiin laukkaamaan maneesin ympäri niin, että lyhyet sivut tultiin kontrollissa ja pitkät sivut niin lujaa kuin hevosesta saatiin irti. Jestas, kun Neesakin meni lujaa:D.

Pian vaihdettiin suuntaa ja toistettiin samat jutut, paitsi ympyrällä ravissa oltiin kolme askelta ylhäällä ja kaksi alhaalla. Nuo tehtävät sujuivat yllättävän hyvin ja Neesa oli pienen spurttailun jälkeen todella hyvä tuntuinen.

Sitten aloitettiin radan harjoitteleminen. Aluksi tultiin neljän askeleen kaarevaa linjaa, jonka jälkeen pitkälle sivulle pysähdys. Linja sujui aina tosi hyvin, mutta pysähdyksessä meinasi tulla ongelmia... Neesa olisi vain mennyt lujaa. Linjan jälkeen harjoiteltiin kahdeksikolla tiilipressua ja ruotsalaista okseria.

Enempää ei sitten harjoiteltukaan, vaan aloitettiin radan hyppääminen. En osaa selittää radan kulkua, joten katsokaa piirrustuksesta.

Eli ykkönen vasemmassa kierroksessa, samoin kakkonen. Laukanvaihto ja oikealle kohti kolmosta ja nelosta. Sieltä vasemmassa kierroksessa viitoselle. Taas laukanvaihto ja kuutoselle. Kuutosen jälkeen kierrettiin kolmonen ja tultiin seiska. Seiskalta tultiin kasille oikeassa kierroksessa ja lopuksi ysi vasemmalta.

Neesa kentällä selässään aluekisoista saaliiksi saatu palkintoloimi

Rata oli aika onnistunut ja sain tulla sen vielä lyhennetyssä versiossa toisesta suunnasta. Kaiken lisäksi Maija nosti ruotsalaisen okserin kannattimet 120 cm ja pressu nousi 110 cm. Neesa tuli uuden kierroksen aivan mielettömän rohkeasti ja olin siihen todella tyytyväinen. Neesalle voidaan jatkossakin ruveta hinaamaan esteitä ylöspäin. Kaikin puolin jäi onnistunut ja iloinen fiilis.