Vaavilla on vihdoinkin oikea nimi!

Sehän on kuin bambi:)

Ja vihdoinkin tallin 8-viikkoinen pikkuprinsessa sai nimen. Ettekä kyllä usko, kun kuulette, mikä sen nimi on. Koska olen ollut sen kanssa niin paljon ja se on vähän kuin minun ''vaavini'' sai varsa nimen minun mukaani. Tietenkin hieman muokattuna versiona... Pikkuisen virallinen nimi on nyt siis Sinilee:) Varsa on kasvanut kahdessa kuukaudessa ihan valtavasti. Se on aika lihaksikas ja hyväkuntoisen näköinen. Johtuneeko siitä, että laidun on suuri ja siellä on mahdollisuus kiipeilläkin. Tosin viime viikko on ollut niin kuuma, että se on vain nukkunut pihatossa ja tullut vasta illalla ulos muiden hevosten kanssa.

Tästä se treenaaminen pikkuhiljaa alkaa

Maanantaina ratsastin molemmat hepat. Neesalla kävin maastossa ja hukkakauraratsastuksella ja Nasserilla menin kentällä. Äiti ehdotti, että eiköhän Nasserilla saa jo mennä matalia hyppyjä, kun haavakin on parantunut niin hyvin. Laitoimme kentälle ensin puomin ja siitä yhdeksän tipuaskeleen päähän kavaletin. Nasser selvästi innostui hyppäämisestä ja vauhtia pojassa oli vaikka kuinka paljon. Otin vain muutaman hypyn, koska heppa palailee kuitenkin tauolta.

Tiistaina hyppäsin samaa tehtävää, mutta lisäsin kavaletin taakse toisen puomin ja kaarevalle linjalle vielä toisen kavaletin. Hepassa oli niin paljon virtaa, että kyydissä oli vaikeaa pysyä ilman satulaa. Lisäksi minulla oli jalassani tennarit, joka teki hyppäämisestä entistä ''mukavampaa''... Pari kertaa Nasser pudottikin, koska se pääsi innoissaan valahtamaan liian pitkäksi ja silloin askeleet eivät osuneet. Suurin osa hypyistä oli kuitenkin hyviä ja tasaisia. Täytyy nyt antaa hepalle loppuviikko hyppyvapaata ja mennä noita askeljuttuja puomeilla. Onneksi kotona on kenttä, ettei tarvitse lähteä kauemmaksi hyppimään:) Anteeksi kuvien sumeus, kamerasta rupesi akku loppumaan.

Istuntani ei ole ihan perfect ilman satulaa...

Lopuksi kerron teille lukijoille, kuinka sokeita sähkömiehet voivat oikeasti olla. Menimme nimittäin äidin kanssa maanantaina kuvaamaan Neesaa pellolle ja kas kummaa, Parenskin ja Rustingin tarhaan ilmestyi punainen pakettiauto! Siis, mitä ihmettä? Äiti meni katsomaan ja huomasi, että miehet olivat ajaneet aitalankojen läpi. Miehet olivat venäläisiä, eivätkä puhuneet edes englantia kunnolla. Siinähän ne sitten yrittivät sönköttää huonolla englannilla, että eivät nähneet aitaa... Kaiken lisäksi Rustinki oli tuolloin yksi tarhassa ja olisi voinut karata. Onneksi olimme Neesan kanssa paikalla, joten saimme Rustingin pysymään tarhan toisessa päässä Neesa avulla, kun lankoja korjattiin. Mutta kaikista älyttömintä on se, että saman firman miehet ajoivat langat rikki kaksi kertaa, tunnin sisällä. Onneksi ei sattunut mitään hevosvahinkoja.

Paluu juhlaan

Minulla oli maailman typerin ilme, joten leikkasin pääni pois.

Ratsastin eilen molemmat hevoset ihan kunnolla. Neesalla menin kentällä ja hitsi vieköön, mikä tota tammaa vaivaa?!:) Neesa, joka ei yleensä innostu kuin hyppäämisestä ja maastoilusta, alkoi leikkiä kouluhevosta. Laitoin kentälle neljä puomia, jokaiseen väliin tuli neljä askelta. Taivuttelin heppaa melkein koko ajan ympyrällä, tein voltteja ja vaikka mitä. Neesa oli oikein kiva käynnissä ja ravissa, mutta laukassa mopo vähän karkasi käsistä:) Äiti otti ainakin 50 kuvaa, kun ratsastin ja muutama kiva otoshan kameran muistikortille tallentuikin. Harmi vain, kun äiti lopetti kuvaamisen, Neesa alkoi hakea muotoa... No siitä ei sitten kuvia saatukaan, mutta ei voi mitään.

Ainut häiritsevä asia noissa kuvissa on se, että kyynärpääni heiluvat missä sattuu! Täytyy ruveta kiinnittämään niihin enemmän huomiota. Neesan jälkeen kävin vielä Nasserilla maastossa ja kyllä heppa nauttikin siitä. Se olisi tullut kotiin vaikka kuinka lujaa, mutta minullahan ei ollut satulaa, joten se oli vähän hankalaa...

Kuvailin vielä maastoilun jälkeen vaavia ja muita hevosia. Vaavi olisi halunnut syödä kameran, mutta en lämmennyt ajatukselle.... Arvaatte varmaan miksen?:)

Kysymyspostaus

Jälleen kotona. Reissu oli ihan kiva, mutta hevosia ehti tulla kova ikävä. Kiersimme kaupunkia ja muitakin paikkoja. Helsingistä lähdön jälkeen kävimme vielä tervehtimässä tuttujamme Tervakoskella. Kävin vielä eilen illalla ratsastamassa molemmat hepat ja ai että, kun oli kivaa. Tähän perään kysymyspostaus, jonka lupasin tehdä, kun tulen kotiin. Kiitos kaikille kysymysten lähettäjille!

1. Onko sinulla muita harrastuksia hevosten lisäksi?
Ei, koska en ehdi harrastaa muuta.

2. Kuinka kauan olet harrastanut ratsastusta?
Noin kuusi vuotta.

3. Vaikuttaako hevostelu koulunkäyntiisi, koska se on kuitenkin aikaa vievää puuhaa.
Koulunkäyntiä hevoset eivät ole haitanneet vielä ollenkaan, koska en harrasta muuta  yhtä itseensä sitovaa kuin hevoset. Välillä kyllä tuntuu, kun iskee neljät kokeet peräkkäisille päiville, että tekisi vain mieli ratsastella eikä käydä koulua, mutta kouluhommat tulee kuitenkin hoidettua tunnollisesti, kun on käynyt tallilla keräämässä energiaa.

4. Mikä sai sinut kiinnostumaan hevosista?

Kukapa nyt ei näistä kiinnostuisi?

Pari kaveriani aloitti ratsastamisen ennen minua. Kun sitten aina tuntien jälkeen kuuntelin heidän juttujaan hevosista, mietin, että olisipa kiva kokeilla ratsastusta. Pian jo löysinkin itseni ratsastuskoululta opetusponin selästä ja tässä sitä nyt ollaankin:)

5. Korkein este, jonka olet hypännyt?
 Nasserin kanssa olen hypännyt joskus valmennuksessa 105 cm.

6. Mikä ratsastuksessa on parasta sinun mielestäsi?
Kaikki! En voisi edes kuvitella tekeväni mitään muuta kuin tätä, koska tämä on minulle henki ja elämä.

7. Milloin tipuit viimeksi?
Toukokuun alussa, kun ratsastin Neesalla maastossa ilman satulaa. Onneksi kiepsahdin hepan kaulalle ja pääsin siitä jaloilleni. Neesakin käyttäytyi koko ajan hyvin ja odotti, että pääsen alas turvallisesti.

8. Oletko hypännyt ikinä ilman satulaa?
Vaikka kuinka monta kertaa. Se on oikeasti niin kivaa vielä silloinkin, kun heppa alkaa pukitella innostuksesta...

9. Hyvät ja huonot puolet vähintään kolmesta teidän hevosesta?

Tämä olikin hankala kysymys:) Neesan hyvät puolet ovat ehdottomasti sen rauhallinen luonne, sopiva koko ja sen tapa käyttäytyä ihmisten kanssa. Ainut huono puoli on se, että se on välillä liiankin rauhallinen eli laiska. Nasserin ''plussat'' taas ovat sen herkkyys ratsastaessa, kiltti luonne ja suurisydämisyys. Nasser huonoja puolia ovat välillä liiankin säikky luonne, jonka kanssa joutuu tekemisiin mm.tuulisilla keleillä. Nebraskan hyvät puolet ovat sen viisaus ja lempeä luonne ihmisiä kohtaa. Nebraska on Nasserin tapaan välillä aika dramaattinen, vaikka ei edes tapahtuisi mitään tavallisuudesta poikkevaa, mutta tämä piirrehän on  arabeille rotuominaisuus.

Neesaa nukuttaa

10. Sun hyvät ja huonot puolet ratsastajana?

Hyviä puolia on todella vaikeaa keksiä itsestään, varsinkin näin itsekriittisenä ihmisenä, mutta ehkä sisukkuus ja periksiantamattomuus. Nämä hevoset kun tuppaavat olemaan välillä hieman vaikeita... Eikä niille ole saanut antaa periksi. Huonot puolet taas ovat, että olen välillä huolimaton ja äkkipikainen. Olen kuitenkin oppinut olemaan tasaisempi, koska näiden viekkaiden ja viisaiden olentojen kanssa on pakko olla kärsivällinen. Myös huolellisuus on valmentautumisen myötä lisääntynyt.

11.  Mitkä ovat sinun tavoitteesi ratsastajana? Tähtäätkö huipulle?

Nykyisten hevosteni kanssa tavoitteet ovat hillityt, koska niillä on alettu hypätä vasta kypsemmällä ikää. Tarkoituksena on saada aluekisoista sijoituksia ja puhtaita ratoja 80-90 cm:n tasolta. Lisäksi ratsastajan ja hevosen yhteistyöstä tulisi saada siistiä ja ''saumatonta''. Jos minulla joskus on hevosena isompien luokkien hyppääjä niin tähtään sen kanssa niin pitkälle kuin taito ja rohkeus riittävät eli korkealle.

12. Aiotko pysyä arabeissa vai houkutteleeko joku toinenkin rotu?

Arabit ovat ihania ja aion pysyä niissä niin kauan kuin mahdollista, mutta jos haluua edetä isompiin luokkiin tarvitaan suurempikin hevonen. Tottakai myös muut rodut, erityisesti puoliveriset ja täysiveriset ovat tervetulleita elämäni hevosiksi.