Neesa iski kultakantaan, Nasser ei ihan siskolle pärjännyt

Eilen olimme Kurikan seuraestekisoissa ja ajattelin nyt pikkuisen kertoa, miten meillä meni.
Kisat alkoivat yhdeltätoista, joten sain nukkua kahdeksaan asti. Sitten vain reippaana tyttönä talliin hevosia hakemaan ja puunaamaan. Nasser oli ihan puhdas, mutta Neesa oli kaikkea muuta... Sen toinen lapa oli ihan keltainen, samoin takaosa. Onneksi sain sen putsattua pelkällä harjalla ettei tarvinnut kastella hepoa. Pääsimmme matkaan joskus vartin yli kymmenen. Perillä olimme vartin yli yksitoista eli ihan liian aikaisin, koska ensimmäinen luokka oli vasta saatu loppuun ja minä hyppäsin luokan 4 korkeudella 80 cm. Menin vain yhden luokan, koska halusin saada tuntumaa siihen, millaisessa kunnossa hevoset ovat. Kisat etenivät jostain syystä tavallista hitaammin. Luokat etenivät, mutta niiden välissä oli pitkiä taukoja.

Katselin matalampia luokkia ja lähdin verkkaamaan Neesaa. Kasikymppiä hyppäsi vain kaksitoista ratsukkoa. Nasser kuudentena ja Neesa viimeisenä. Lämmityksessä olisi tullut kiire, jos en olisi verkannut Neesaa vähän alle. Neesa tuntui vähän laiskalta kuten aina, mutta heräsi hypätessä. Olin oikeasti aika yllättynyt siitä, että Neesa tuntui heti aluksi noin hyvältä. Sain Neesan lämmiteltyä ja vaihdoin Nasseriin. Äiti kävelytti Neesa vielä hetken ratsastuksen jälkeen ja heitti sille loimen niskaan.

Neesa seuraa mestaruusluokan ratsukoita tarkasti.

Nasserkin tuntui hyvältä verkassa. Polle taipui kivasti, hyppäsi pyöreitä hyppyjä ja oli muutenkin kiva kuskin käteen. Hyppäsin molempiin suuntiin muutaman kerran ja menin parkkipaikalle Neesan luo. Kävelytimme hevosia vielä hetken ja sitten pitikin mennä kävelemään rataa. Nasser oli vuorossa kuudentena, joten sain kavuta takaisin sen selkään. Radalla heppa muka pelkäsi kaikkea, mutta kun ratsastin sitä pohkeella eteen niin alkoi Nasser toimia. Perusrata oli Nasserin perussuoritus: kaikkea piti katsella ja vähän jarrutellakin, mutta mentiin kuitenkin yli... Ennen kuin huomasinkaan, oli rata ohi ja heppa puhtaasti maalissa! Siis aivan mahtava fiilis! Piiiiiiitkän tauon jälkeen saatiin tuplanolla. Osasin odottaa vain hyväksyttyä rataa, mutta saatiinkin nollat!

Pääsin alas Nasserin selästä ja sain kiivetä nopeasti Neesan kyytiin ja mennä vielä pikaiseen verkkaan. Hyppäsin molempiin suuntiin kerran ja minut kuulutettiin radalle. Täytyy myöntää, että minua jännitti aivan sairaasti, vaikka yleensä en ole jännittäjätyyppiä. Neesan tuli perusradan pienen patistelun jälkeen nollilla ja sitten lykättiin iso vaihde silmään. Jestas, kun tuo hevonen kääntyy nopeasti! Neesa oli uusinnassa kuin rasvattu salama ja saimme nollat! Jo toinen tuplanolla, vaikka pelkäsin tulevani kotiin kahden hylätyn radan kanssa. Neesa pisteli uusinnassa niin lujaa, että sillä ajalla voitimme luokan! Olin aivan onnessani, mutta kuulutuksessa sanottiin vielä, että Nasser oli sijoittunut kolmanneksi! Siis aivan uskomatonta, miten nuo osaavat välillä yllättää! Kävin hakemassa rusetit ja Neesa alkoi kaahailla kunniakierroksella hieman liikaa...

Näin saatiin ensimmäiset kisat päätökseen ja jäi itselle oikein hyvä fiilis. Ensi sunnuntaina mennään luultavasti uudestaan Kurikkaan kisoihin. Silloin taidetaan hypätä kaksi luokkaa, mutta siitä sitten myöhemmin lisää. Hyppykuvia laitan , jos satun löytämään niitä jonkun kuvaajan sivuilta. Tässä nyt kuitenkin muutama otos, ettei tule kuvatonta postausta.

Akut latautuu...

''PIM, täynnä. Irrota akku pistokkeesta.

Söpöläinen:)

''Älä koske mun korviin!''

Maailmaan mä avaraan...

Postailu on pikkuisen taas jäänyt, kun kouluakin pitää käydä. Nyt kuitenkin vähän kuulumisia kuluneelta viikolta.

Maanantaina olin Neesalla Maijan valkussa. Teimme tosi paljon teknisiä harjoituksia, joten esteet pysyivät 85 cm kieppeillä. Neesa meni paljon paremmin kuin viimeksi. Heppa oli taipuisa eikä kiellellyt yms. Kuskikin onnistui suoriutumaan tunnista ihan mallikkaasti ilman kamalan suuria virheitä. Josko kaikki alkaisi taas luistaa pikkuhiljaa.

Perjantaina Sinilee kävi maailmalla, noin kilometrin päässä kotoa... Mami laitettiin kärryjen eteen ja varsa aisaan kiinni. Oli siinä pikkuisella hämmästelemistä. Itse olin hyppäämässä Nasserilla kentällä, kun vaavi kävi lenkillä, mutta kyselin tietysti, että miten meni. Hyvin pikkuinen oli kuulemma osannut käyttäytyä, vaikka olikin ihmeissään kaikesta näkemästään. Kotiin päästyään sen piti tietysti ottaa kunnon huikat ja siten tarkistaa, että kaikki on niin kuin ennenkin.

Kaikkea sitä näkee, kun vanhaksi elää

Tänään on luvassa heppojen ratsastelua ja varusteiden puunausta. Huomenna nimittäin lähdetään Kurikan seuraestekisoihin. Ihanaa, kun pääsee kisoihin omilla hevosilla pitkästä aikaa. Toivottavasti menee kohtuullisesti, ettei tarvitsisi kirjoitella tänne, kuinka huonosti menikään. Kisoista viikonlopun aikana enemmän:)

MITÄÄÄÄH?

Koko viikko on ollut suomeksi sanottuna ihan perseestä. Maanantaina Neesa kävi tiineystarkastuksessa ja ei ole totta... varsan alkio oli ihan liian pieni ja eläinlääkäri oli sitä mieltä, että se ei ole enää elossa. Neesasta ei nyt sitten tulekaan äitiä:( Kun kuulin tämän meinasin saada itku-, potku-, huutoraivokohtauksen. En vain tajua tätä. Kuinka paljon yksi ihminen joutuu kestämään pettymyksiä lyhyessä ajassa? Olin koko päivän kiukkuinen enkä puhunut juuri mitään. Joudun kuitenkin nyt elämään asian kanssa, vaikka en haluaisi...Mestaruuskisojakin siirrettiin usealla viikolla ja meinasin saada tästäkin kamalan sätkyn.

Keskiviikkona oli tarkoitus mennä Nasserilla valmennukseen, mutta meninkin Neesalla. Valmennus meni kuitenkin hevosen osalta hyvin,  ainakin siihen nähden, miten vähän sitä on viimeisen kahden vuoden aikana valmennettu. Alkutunnista tehtiin ravissa pohkeenväistöjä uralta. Neesa oli aluksi vähän jäykkä eikä halunnut taipua. Pienen kiukkuilun jälkeen väistöt alkoivat kuitenkin sujua ihan kivasti. Lisäksi meidän piti ratsastaa ilman jalustimia ja tulla väistöjen jäkeen pääty-ympyrälle ja hypätä ristikko. Siitä jatkettiin uralle, josta väistettiin keskelle linjaa ja ravattiin puomit. Puomit nostettiin pieniksi pystyiksi, muuten tehtävä pysyi saman. Jalustimet pysyivät edelleen kaulalla. Neesa teki kaiken ihan hyvin, mutta minun sisäpolveni alkoi nousta liian ylös. Onneksi sain sen korjattua heti oikeaan asentoon. Lopulta saimme ottaa jalustimet takaisin ja tulla rataa isompana. Kentän päädyissä olevat ristikot oli nostettu aika ''jyrkiksi'', kannatin oli 120cm... Suurin ongelma oli saada Neesa taipumaan oikealle, koska se puski esteelle lapa edellä. Tämäkin alkoi sujua pienen neuvottelun jälkeen... Linjat jäivät Neesalle hiukan pitkiksi, kun se on niin laiska. Tammaa piti auttaa kepillä, jotta askel venyisi. Viimeinen rata oli mielestäni kaikkein paras, kun sain itseni kasaan ja hevonen toimi. Mitään suurempia virheitä ei tullut lukuunottamatta ainaisia pikkumokia.

Tämä tehtävä onnistui meiltä yllättävän hyvin, vaikka pelkäsin sählääväni koko homman pilalle.

Kun esteet nousivat, äiti pakotti laittamaan turvaliivin:(

Rankka valmennus

Ainakin fyysisesti. Lämpömittari hipoi 18 astetta ja sen kyllä huomasi. Ensimmäisen tunnin menin Neesalla ja sitten Nasserilla. Melkein kaikki valmennukseen tulleet ovat menossa lauantaina Karsin seuramestaruuksiin niin kuin minäkin. Heidi  piti meille sen vuoksi pienet rataharjoitukset normaalin tunnin sijaan. Radalla oli kaarevaa ja suoraa linjaa + paljon käännöksiä. Saimme verkata sillä tavalla kuin olisimme kisoissa eli itsenäisesti.

Kattokaa nyt, kuinka hieno hevonen

Nasser oli oma ihana itsensä. Verkassa heppa oli aluksi laiska, mutta heräsi kivasti hypätessä. Yhdelle 30 cm korkealle ristikolle piti pysähtyä, kun se oli niin pieni... Tämä hevonen halveksii pieniä esteitä:) Kun puomeja nostettiin kasikympin kieppeille, alkoi kaikki sujua. Välillä  toinen hevonen hyppäsi ja Nasser sai huilata. Esteet nousivat pikkuisen lisää ja tulin radan korkeudella 90 cm, koska menen kisoissa luokan 90 cm. Se on samalla a-mestaruusluokka, jonka Nasser voitti viime vuonna. Nasser oli sen näköinen, että tämä nyt on ihan helppoa ja meni vain yli. Tulin pienen uusintaradankin ja sekin meni puhtaasti:) Lopuksi tulin pelkän perusradan korkeuksilla 90-100 cm. Nasser meni todella hienosti ja olin niin iloinen, kun se vain tekee kaikkensa eikä temppuile. Nyt voimmekin hyvillä mielin lähteä mestaruuksiin kahden hevosen voimin. Tämä onkin harvinaista, sillä yleensä toinen on ollut kipeä näiden kisojen aikana. Nasser kuitenkin käy vielä keskiviikkona Maijan tunnilla.

Nasserin mielestä pienet esteet ovat nynnyjä...

Neesa oli viime kertaan verrattuna ihan eri hevonen. Neiti ei kiukutellut yhtään ja teki, mitä pyydettiin. Vauhtia oli välillä liikaakin, kun heppa innostui hieman. Hypyt olivat tasaisia ja pyöreitä. Paikatkin osuivat yllättävän hyvin kohdilleen. Tulin radan ensin pienempänä ja sitten Heidi nosti esteitä niin, että ne olivat korkeudeltaan 70-80 cm. Tämä korkeus siksi, että menen lauantaina Neesalla luokan 70-80 cm, joka on samalla b-mestaruusluokka Karsin jäsenille. Toivottavasti menisi hyvin, kun Neesa on pari vuotta takaperin voittanut tuon mestaruuden:)

Häntää myöden hypyssä mukana:)