Vetistä menoa

Kuka hullu herää sunnuntaina kaksikymmentä yli seitsemän?:D No minä ainakin. Lähdimme nimittäin äidin kanssa ajelemaan heti aamulla kohti Uusikaarlepyyn alue/kansallisia kenttäkisoja. Menimme tietenkin vain yleisöksi, vaikka olisihan se aika siistiä päästä itsekin kisaamaan tuollaista lajia.

Kisat alkoivat yhdeksältä ja olimme perillä jo vähän ennen sitä. Kisapaikalla piskotteli, mutta eipä se haitannut. Maastorata oli 1,8 km pitkä ja se sisälsi 17 estettä. Ensin ratsastettiin luokat 6a ja 6b, jossa kisattiin myös joukkueiden SM-tittelistä. Ensimmäisen päivän jälkeen kisaa taisivat johtaa Jokelan ratsastajat. Yleisöä ei ollut alussa paikalla kuin kourallinen, mutta tilanne varmasti muuttui päivän vanhetessa. Kuvatakin yritin, mutta se oli hieman hankalaa, kun ilma oli umea ja hevoset etenivät niin lujaa. Eipä siinä meinannut pysyä meidän pikku PowerShot mukana vauhdissa... Siksi osa kuvista voi olla hiukan sumeita.

Paavo Huttunen ja Ebony Angel hyppäämässä heinäkärryä.

Aki Karhapää ja Dublin

Luokissa tuli aika paljon hylkäyksiä joko kolmen kiellon tai selästä suistumisen takia. Esimerkiksi ratsukko numero 19 kaatui veteen ja vielä aika pahan näköisesti. Ratsastaja räpiköi ylös ja hevosen korviin meni tietysti vettäkin, ainakin se oli sen verran yrmeän näköinen. Hevonen yritti ensin lähteä omille teilleen, mutta se saatiin aika pian ja siististi kiinni. Hevonen ja ratsastaja kävivät vielä tarkistuttamassa itsensä lääkintätaitoisten luona. Ei mennyt kauan, kun sama kaava toistui: ratsukko numero 20 meni myös ympäri vesiesteellä! Kisa  keskeytettiin hetkeksi ja tuomarit kävivät ronkkimassa veden pohjaa, mutta kaikki tuntui kuitenkin olevan kunnossa.  Sade oli ilmeisesti osasyyllinen useisiin kolhuihin, koska rata muuttui pehmeäksi ja liukkaaksi. Yhdessä mutkassakin oli kaatunut hevonen, kun rata oli niin pehmeä. Onneksi kukaan ei loukkaantunut pahemmin ja kaikki satulasta pudonneet ratsastajat ja kaatuneet hevoset kävelivät omin jaloin pois radalta.

Numero 19, Henrietta Helmi ja Liuksas katosivat kokonaan veden alle, ainakin hetkeksi.

Tuija Rosenqvist ja Narvik sukelsivat oikein kunnolla!

Molemmat nousivat kuitenkin omin jaloin ylös.

Molemmissa kuvissa numerolla 22 Paavo Huttunen ja Dimarko

Vaihdoimme yhdessä välissä kuvauspaikkaa hetkeksi portaille ja sen jälkeen tukkisarjalle. Ehdin näpätä kuvan myös esteeltä numero kolme, joka oli nimeltään Sakari Topeliuksen koti. Yksi hevonen jäi kiinni siihen esteeseen, koska ilmeisesti hyppykaari jäi vähän lyhyeksi. Hevonen pääsi kuitenkin irti omin avuin ja näytti olevan kunnossa. Luokka loppui ja sitten alkoi sataa runsaammin. Katsoimme vielä seuraavasta luokasta noin 10 ratsukkoa ja lähdimme ajelemaan kotiin, koska sade yltyi niin kovaksi.

Elina Luikku ja Zandor III tekivät kirjaimeillisesti mahalaskun Topeliuksen katolle.

Zandor III ei selvästi aikonut jäädä toistamiseen kiinni.

Sari Haijanen ja Mirakel

Katrillista kulkueeseen

Tänään olin vaihteeksi huoltojoukoissa. Auto piti suunnata kahdeksan maissa kohti Alavusta ja Patriin valmiina kyydissä. Hevoset olivat ensin aika kaukana, mutta kun niille vähän vihelsi, ne tulivatkin kotiin ihan itsestään. Patriin oli onneksi aika puhdas, mutta toki harjattiin se ja siistittiin harjaa ja häntää. Sitten vain tamma traileriin ja nokka kohti Alavuden keskustaa. Siellä, yhdessä Alavuden ratsastajien kanssa, Etelä-Pohjanmaan Eskadroona järjesti tämänkesäisen ratsastustapahtuman. Yhdistyksen tarkoitushan on rakuunaperinteen vaaliminen.

Perillä olimme joskus vähän yli yhdeksän. Hevosen sai ottaa heti pois ja ruveta satuloimaan. Siinähän tulikin vastaan ensimmäinen ongelma. Satulavyö ei meinannut ylettyä kiinni! Siinä ähkimme vähän vyön kanssa, mutta eipä siinä auttanut muuta kuin nostaa minut istumaan satulaan ja yrittää uudestaan. Isossa armeijan satulassa olo tuntui aika kiikkerältä, mutta vyö saatiin kiinni. Armeijan vyöthän ovat aika lyhyitä, joten siinä saakin hevonen olla sutjakassa kunnossa, että sen saa ongelmitta kiinni. Sitten vaihdettiin vain kuskia. Minä tulin alas ja Sauli kiipesi selkään. Katrilli esitettiin urheilukentällä, jossa ratsukot kävivät ensin vähän kävelemässä ennen näytöksen alkua. Pian paikalle alkoi saapua yleisöä ja oli aika aloittaa. Katrillin ohjasi ja sen oli suunnitellut Reijo Hietamäki, joka myös ratsasti ekana ja antoi ohjeet.

Katrilliin osallistuneet ratsukot

Katrillissa esiintyi kahdeksan ratsukkoa. Osa hevosista oli Alavuden ratsastuskoulun hevosia ja osa ratsastajien omia. Katrilli sujui hyvin ja sateeltakin vältyttiin. Esityksen jälkeen Patriin oli aivan märkä, kun se jännitti niin paljon. Muut hevosethan olivat toisilleen tuttuja ja Patriin joukon ainut muukalainen:D Hyvin hevonen ja ratsastaja kuitenkin suoriutuivat tehtävästä.

Sh-ori Eeli johti kulkuetta.

Katrillin jälkeen oli lyhyt tauko. Sen jälkeen porukkaan liittyi neljä muuta ratsukkoa. Ratsukot järjestyivät pareittain jonoon ja lähtivät kohti keskustaa pitkin Kirkkokatua järjestyksenvalvojien ympäröimänä. Edellä tuli kuvankaunis suomenhevosori Eeli ja sen perässä ratsastivat Sauli ja kaksi muuta. Keskimmäinen ratsastaja kantoi Suomen lippua hevosen selässä istuen. Kulkue eteni pääkatua pitkin sankarihaudalle ja siellä laskettiin seppele. Sitten ratsukot palasivat toista reittiä takaisin alueelle, jossa traikut odottivat.

Lippukulkue

Patriin oli aika hikinen ja siksi riisuimmekin sen heti ja valelimme vedellä. Kävelytin sitä vielä vähän ja sitten lastattiin tamma kyytiin. Hevonen sai heinät eteensä ja se oli hyvin tyytyväinen. Yritimme juottaakin sitä, mutta ei se oikein innostunut. Päivä oli kuitenkin hyvin onnistunut ja koko ajan pysyttiin kuivinakin:)

Koko porukka yhdessä kuvassa

Päivän paras hetki

Sijoituksen kirkastus

Keskiviikkona ajoimme Kurikkaan iltakisoihin. Ne menivät niin persiilleen, että ei ole huvittanut kirjoittaa niistä mitään. 80 cm korkeus päästiin peräti hyväksytysti läpi, vain yhdellä kieltäytymisellä, mutta 90 cm rata meni hylkyyn, koska Neesa teki tenän. Tiesin kyllä, että hyvin sujunut aluekisaputki katkeaa jossakin vaiheessa, mutta en odottanut tälläistä romahdusta. Oma motivaationi on kyllä aika lähellä nollaa. Olen käynyt niin pitkän ja vaikean tien Neesan kanssa eikä kyllä huvittaisi kulkea sitä juntua uudestaan. Eipä niistä kisoista enää muuta kuin yksi kuva.

Onneksi viikkoon mahtuu iloisempiakin hetkiä. Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, tänään ravattiin Kauhavalla juhannusravit. Parenski oli lähdössä viisi lähtönumerolla 1. Hevonen ei ole aikaisemmin startannut volttilähdössä ykkösradalta ja olikin arvoitus, miten se siitä lähtee. Alleajossa Parenski ei tuntunut kovin kaksiselta, vaan pikemmin vetelältä. Startti onnistui kuitenkin hyvin ja Parenski pääsi kärkeen. Siellä se sitten pysyikin koko matkan ja tuli ykkösenä maaliin. Lopussa takamatkalta lähtenyt tamma nousi hätyyttämään Parenskia, mutta ei päässyt ohitse. Saaliiksi tuli ykkösrahojen lisäksi loimi ja pokaali. Näin Härmän hopea vaihtui Kauhavan kultaan.

Mukaan mahtui taas myös ylimääräistä hässäkkää. Vajaan kierroksen ajamisen jälkeen takana tullut hevonen osui etukaviollaan kärryn renkaan ulkoreunaan sillä seurauksella, että se meni puhki. Ei siinä muuta vaihtoehtoa ollut kuin ajaa loppuun toinen rengas lintassa. Voiton jälkeen varikolle tuli monta miestä meidän perässä, koska hevosesta otettiin satunnainen doping-testi. Parenskista otettiin useampi putkilo verta, mutta pissipurkki jäi tyhjäksi, koska hevonen tyhjensi itsensä vähän ennen starttia. Odottelun jälkeen pääsimme kuitenkin lähtemään kotiin.

Lähtönumero oli enne.

Palkintoja noutamassa

Iltasella ehdin ratsastaa vielä kaksi hevosta. Toinen hevosista oli Millan omistama Merlin. Kävin hyppäämässä Merlinillä vähän ja voi pojat, kyllä hevonen oli innossaan! Näki heti, että hevosellakin oli kyllä kivaa, kun se paineli korvat hörössä esteiden yli:) Neesalla ratsastin ihan normaalisti kentällä. Taivuttelin hevosta aika paljon ja tein siirtymisiä. Neesa oli koko ajan tosi laiska, mutta välillä saatiin ihan hyviäkin pätkiä. Kello oli jo lähemmäs yhtätoista, kun päivän hevostelut olivat takanapäin.

Kesäraveissa Härmässä

Eilen sunnuntaina piti todella haipakkaa. Aamupäivä meni rippijuhlissa toisella paikkakunnalla ja sieltä kiiruhdimme kotiin ehtiäksemme illaksi raveihin. Aikataulu meni niin tiukalle, että kotimatkalla availimme jo hameiden vetskareita autossa ja juoksimme sisään vaatteita vaihtamaan. Sinnepä jäivät pyhätantut sängylle, kun pyyhälsimme eteenpäin. Raveihin oli siksi hieman kiire, että hevonen ehtisi viimeiseen lämmittelyyn ennen kahdeksatta lähtöä. Odotuksia ei ollut, lähinnä siitä syystä, että Sauli ei ole ehtinyt täysipainoisesti valmentaa Parenskia, vaan se on ollut yötä päivää laitsalla herkuttelemassa ja lihomassa. Tallin tuunaustyömaa on pitänyt huolen siitä, että päivät ovat kuluneet enemmän raksahommissa kuin kärryillä istuksien. Hevosurheilussa ja käsiohjelmassa Parenski oli kuitenkin rankattu ykköseksi ja se meitä vähän harmitti, kun tiesimme tilanteen.

Lämmittelyssä hevonen tuntui kuitenkin ihan kivalta. Ensimmäisessä lähtöyrityksessä Parenski sai tosi hyvän lähdön, mutta joku aiheutti startin uusinnan. Sekös ketutti, koska pelkona tietenkin oli, että toisella kertaa lähtö ei välttämättä onnistukaan. Parenskin heikoin lenkki on juuri lähteminen, se pakkaa siinä vähän paineissaan hätäillä ja sotkea mahdollisuutensa. Toinen lähtökerta hyväksyttiin ja mikä parasta, Parenski sai taas hyvän lähdön ja ravasi keskivaiheen etupuolella. Sieltä se aika nopeasti kiersikin lähemmäs kärkeä ja ravasi pian johdossa Apassionata-nimisen tamman kanssa. Naapuri pomppasi välillä laukallekin, mutta se korjasi nopeasti askellajinsa ja tuli takaisin rinnalle. Viimeisessä takakaarteessa oli vähän dramatiikkaakin, kun Apassionatan kuski painoi Parenskia sisälle päin ja kärryjen pyörät ajautuivat hakauksiin. Parenskin melko uusissa ravikärryissä näkyy kunnon naarmut pyöränsuojuksissa. Oletimme, että kuski saa painamisesta sakkoja, mutta mitä vielä. Niin siinä kuitenkin kävi, että naapuri oli loppusuoralla nopeampi ja juoksi ainakin puoli hevosenmittaa Parenskin ohi. Kakkostila oli kuitenkin meidän. Toisaalta harmitti, kun voitto oli niin lähellä, toisaalta ei yhtään, kun emme odottaneet näin hyvää sijoitusta. Yhtä kaikki, Parenski pudotti tasoitusennätyksestään kolmisen sekuntia pois.

Viime aikoina, jos raveissa on kulkenut kohtalaisesti, kamera on ollut kotona. Sama toistui taas, joten ei me uskalleta pian ottaa sitä vekotinta joukkoon ollenkaan. Nyt se jäi siinä kauheassa kiireessä johonkin pöydän reunalle keikkumaan. Uusi yritys on luvassa ensi sunnuntaina, kun Kauhavalla on perinteiset juhannusravit. Sitä ennen pitäisi kyllä piipahtaa Neesallakin kisaamassa. Se on ollut myös varsinainen herkkusuu ja pistellyt vihreää suuhunsa olan takaa. Ja se tunnetusti veltostuttaa hevosta...

Pökkään tähän pari viikkoa sitten kotona otetun kuvan, missä Parenski nousee juuri ylittämästään ojasta.