Kokkola 12.7.

Moikka! Minun piti kirjoittaa tämä postaus Kokkolan kisoista jo eilen, mutta lähdettiinkin Tampereelle hetken mielijohteessa. Näistä kisoista ei menestystä tippunut, mutta taas ollaan kokemusta rikkaampia. Lähdettiin siis lauantai-aamuna seitsemän aikoihin ajelemaan kohti kisapaikkaa. Olin koko automatkan ihan puolinukuksissa liian lyhyiden yöunien takia. Kisapaikalla sain kuitenkin silmät kunnolla auki. Kävin ilmoittautumassa ja tsekkaamassa radan ratapiirroksesta. Hyppäsin kaksi luokkaa, 90 ja 100 cm. Ysikympin arvosteluna oli A.1.0, eli kaikki, jotka selvittävät perusradan virhepisteittä, olisivat tasavertaisia ensimmäisellä sijalla. Rata oli aika selkeä, paljon pitkiä lähestymisiä yms.

Verkassa Olli oli jo jokseenkin tahmea. Lisäksi kuulutukset kuuluivat verkka-alueella tosi huonosti, ennen kuin äänenvoimakkuutta käytiin muuttamassa. Lähdin itse numerolla 21, luokan loppupäässä niin kuin aina. Olli hyppäsi verkassa ihan ok, mutta olisin halunnut laukkaan lisää terävyyttä. Pääsin verkka-alueelle kuitenkin tuon kuulutushässäkän takia sen verran myöhään, etten ollut verkkaan ollenkaan tyytyväinen. Rata meni ihan ok. Olli heräili parin ensimmäisen esteen jälkeen ja laukkakin oli terävenpää. Loppuradasta hevonen kuitenkin jotenkin nyypähti ja otettiin esteelle nro. 6 ihan turha kielto. Loput meni puhtaasti. Radalta poistuessani mietin, kannattaako minun lähteä hyppäämään näin löysällä hevosella metriä. Ajattelin sitten, että kokeilen ensin, miltä hevonen tuntuu metrin verkassa.

Ei viitsitty laittaa Ollia traikkuun luokkien välissä, kun se ei olisi ehtinyt olemaan siellä kovinkaan pitkään. Kisapaikalla oli kuitenkin paljon varjoisia paikkoja, joten annettiin hevosen huilata varjossa sen jälkeen kun olin kävelyttänyt sitä. Metrin rataan tutustumisessa minulle iski pieni jännitys päälle. Päätin kuitenkin olla kehittämättä mistään radan osasta itselleni ongelmaa, koska tiesin, että jos en itse mokaisi kovin pahasti, niin Olli pystyisi kyllä hyppäämään sen. Metristähän minulla oli vain tavoitteena päästä maaliin hyvällä ja tasaisella suorituksella. Arvosteluna käytettiin A.2.0, eli vähiten virheitä ja nopeimman ajan tehnyt voittaa. Verkassa Olli tuntui huomattavasti virkeämmältä ja oli tosi hyvin kuulolla. Varsinkin pari viimeistä hyppyä onnistuivat jo aika kivasti. Radalle lähdin paljon paremmilla fiiliksillä.

Rata sujui mielestäni meidän ekaksi yhteiseksi metriksi ihan mukavasti. Ykköseltä saatiin okserin takapuomi mukaan. Siinä vaiheessa ajattelin, että voi himputti... Rata jatkui kuitenkin ihan ok. Saatiin sarjan a-osalta vielä yksi puomi ja maalin päästiin 8 vp tuloksella. Hevoseen olin ihan huipputyytyväinen, sillä se petrasi luokkien välissä niin paljon. Ykköselle tulleen pudotuksen syytä mietin pitkään. Paikka oli kuitenkin ollut ihan hyvä, rytmi oli tasainen yms. Sarjan pudotus oli ihan minun mokani, koska hyppy ajautui vähän pohjaan. Minun teki mieli lyödä päätä seinään, on se nyt kumma, kun ei opi ratsastamaan ollenkaan... Yritin sitten kuitenkin löytää radasta jotain positiivistakin. Suoritus oli kuulemma paria pohjaan ratsastusta lukuun ottamatta näyttänyt paljon tasaisemmalta ja varmemmalta kuin ysikympin. Hevonen suoriutui joka tapauksessa aivan hienosti. Eiköhän se tästä rupea sujumaan, kunhan kuski pääsee paremmin tutuksi hevosen kanssa ja treenataan isompia ratoja lisää. Nyt Ollilla on kuitenkin muutama kisavapaa viikonloppu. Seuraavat kisat hypätään ihan tässä lähellä Ylistarossa elokuun alussa. Sielläkin jatketaan varmaan samojen korkeuksien parissa.