Yritettiin leikkiä tuuppareita

Eilen olin pienen tauon jälkeen kouluvalmennuksessa. Aamulla meinasi iskeä pienoinen paniikki, kun huomasin, että toisesta saappaastani on vetoketju rikki. Ehdin jo tuskailla, että milläs kengillä minä nyt ratsastan kisoissa ja muualla. Äidin saappaat sopivat onneksi minulle, joten saapasongelma ratkesi melko äkkiä. Pitää vain muistaa lähettää nuo omat kengät korjaukseen, vaikka äidin saappaat istuivat kieltämättä jalkaani paremmin. Omani ovat nimittäin jääneet pohkeesta ehkä vähän väljiksi. Ollilla olen joutunut nyt käyttämään korvahuppuja jonkin aikaa, kun se tarvitsisi niskahihnaan sellaisen pehmusteen, mutta minulla ei vielä ole. Letityskuminauhatkin olivat sopivasti loppuneet/kadonneet, niin en saanut tuota sen valtavaa otsatukkaa piiloon...

Kuskin kyynärkulma tässä kuvassa 10+....

Mutta takaisin valmennukseen. Meillä ei ollut kuin 10 min ajomatka valmennuspaikalle ja ehdin verkata hevosen hyvin ennen valmentajan tuloa. Ennen valmennuksen alkua valkku nakkasi Ollille gramaanit, jotta sen saisi nopeammin rentoutumaan ja käyttämään selkäänsä. Aloimme työstää hevosia käynnissä pääty neliöillä. Harjoituksen tarkoituksena oli saada hevonen paremmin ulko-ohjalle ja hieman suoremmiksi, kulmien käännökset tehtiin pelkästään etuosaa kääntämällä. Olli oli vähän tahmean oloinen aluksi, koulunvääntö kun ei tunnetusti ole sen mielipuuhaa. Sain kuitenkin houkuteltua sen melko äkkiä gramaanien avulla rennoksi. Hetken käyntityöskentelyn jälkeen rupesimme pienentämään neliötä. Tämä sujui ihan ok, vaikka hevonen olikin vielä vähän pohkeen takana. Teimme samaa neliön pienennystä ja suurennusta vielä ravissa.

Neliöiden jälkeen aloimme tulla täyskaarron kautta pitkällä sivulla avoa. Olli tuli tosi kivoja pätkiä, pari kertaa päästiin sellaiseen suoritukseen, että wau. Työstettiin hevosia avossa vielä aika kauan. Tämän jälkeen molemmat tunnilla olevat ratsukot jakautuivat kentän kumpaankin päätyyn. Minä sain tehtäväkseni työstää Ollia vielä alemmas, vaikka minusta tuntuikin, että se juoksee jo pää maassa... Laukassa Ollia oli kuitenkin huomattavasti helpompaa työstää kuin esimerkiksi käynnissä. Estesatulalla on lisäksi hieman vaikeampaa päästä niin syvällä satulaan kuin koulupenkillä. Sitkeän yrittämisen jälkeen palaset kuitenkin loksahtivat paikoilleen: hevonen putosi muutaman millin alemmaksi, kuskin alapohje pysyi hiljaa, kädet olivat oikeassa paikassa ja ratsastaminen tuntui yllättävän helpolta. Lopuksi ravailtiin vielä eteenalas. Eiköhän tämä koulupuolikin rupea tästä pikkuhiljaa sujumaan, kun vain harjoitellaan sitkeästi. :)

Kuski vaarallisen lähellä könöttämistä...