Luukku 8, tavoitteet kaudelle 2015

Mielestäni ratsastuksessa pitää olla aina tavoitteita, jotta harrastus pysyy mielekkäänä. Tavoitteita tälle kaudelle eivät ole pelkästään se, miten korkeita luokkia aion kisata ja miten hyviä tuloksia tavoittelen. Niitäkin tietysti on, mutta sen mukaan lähdetään kisaamaan, miten hyvin treenikausi menee. Tarkoituksena on kuitenkin päästä kisaamaan esteillä metrin luokkia ja jos kaikki menee aivan nappiin, niin loppukaudesta ehkä kokeillaan niitä kympinkin ratoja. Aika näyttää, mihin asti sitten päästään. Tärkeintä on kuitenkin edetä maltillisesti ja hevosen ehdoin.

Tästä päästäänkin toisenlaisiin tavoitteisiin. Haluan tietenkin kehittyä ratsastajana koko ajan lisää ja oppia tuntemaan ja lukemaan hevostani hyvin. Silloin on pienempi riski luokkaantua, kun osaa ennakoida, miten hevonen reagoi ja käyttäytyy tietyissä tilanteissa. Mielestäni kisaamisessa kaikkein tärkeintä onkin se, että ratsastaja ja hevonen pystyvät luottamaan toisiinsa 100%. Jos luottamus on kohdillaan, niin molemmat antavat kiperissä tilanteissa varmasti enemmän kuin kaikkensa. Treenaamisen ohella keskitytään siis luomaan ja vahvistamaan keskinäistä luottamussidettä.

Ollihan on hevosena todella herkkä. Jos minä jännitän, se jännittää vielä kaksi kertaa enemmän ja hermostuu aivan varmasti. Hyppäämistä Olli ei jännitä, koska se osaa sen homman ja se on sille tuttua. Yleensä se voi hermostua kaikesta ympärillä olevasta hälinästä. Silloin minun on pidettävä pää kylmänä ja saatava sen huomio muualle mahdollisimman pian. En mielestäni ole kuitenkaan mikään hirveää kisajännitystä poteva tyyppi. Yleensä jännitän automatkan ajan, mutta satulaan päästyäni jännitys katoaa. Ainahan pitää tietenkin olla pientä jännitystä ilmassa, koska silloin se motivoi ainakin minua antamaan enemmän kuin kaikkeni ja yrittämään täysillä.

En kuitenkaan halua, että tästä tulee liian ryppyotsaista. Vaikka joskus menee huonosti, niin ei saisi masentua. Tämän pitäisi kuitenkin olla kaikille hauskaa. Haluan tietenkin pärjätä ja voittoa lähdetään aina tavoittelemaan, mutta loppupeleissä edetään kuitenkin hevosen mukaan. Jos hevosella on huono päivä, en voi pakottaa sitä ruusukkeenkuvat silmissäni, koska siitä ei seuraa jatkon kannalta mitään hyvää. Hevosella voi tietenkin olla possuilupäiviä, jolloin se vaan testaa minua, mutta nämä päivät pitäisi osata erottaa oikeasti huonoista päivistä, jolloin hevonen ei ole täydessä tikissä. Kipeällä hevosella ei tietenkään kisoihin tai treeneihin mennä, mutta joskus hevonen voi näyttää kurjan olonsa vasta radalla. Tässä kohtaa on tärkeä osata lukea hevostaan.

Kaikessa ei siis ole kyse vain ruusukkeista, vaan haluan luoda minun ja Ollin välille hyvän siteen, jotta toisen tehdessä virheen toinen pystyy paikkaamaan sitä luottamuksen ollessa kohdillaan. Tavoitteena on myös päästä kehittymään sileällä ja muutenkin ratsukkona. Toivottavasti ahkera treenaaminen ja hevosen kanssa puuhastelu auttavat tavoitteiden saavuttamisessa :)

Yhdessä samaan suuntaan

Luukku 7, kehitystä ratsukkona

Ollin kanssa on kuljettu yhteistä taivalta nyt kahdeksan kuukautta. Millaista kehitystä meissä on mielestäni ehtinyt tänä aikana tapahtua ratsukkona? Kuvamateriaali on aina jokaisesta kuukaudesta, jotta mahdollinen kehitys näkyisi paremmin.

Minun piti kaivella vanhoja kuvia kansiosta tätä postausta varten. Aluksi aivan hirvitti, kun katsoin kuvia, jotka oli otettu meidän ensimmäisistä yhteisistä viikoista! Hevonen kulkee pää pilvissä ja olin itse hetken vähän hukassa ratsastuksen suhteen. Olli on kuitenkin omalla tavallaan aika herkkä ratsastaa, mutta toisaalta se vaatii ratsastajalta melkoista päättäväisyyttä. Olin tottunut vähän erilaisiin hevosiin, koska ne olivat taas omalla tavallaan herkkiä. Valmentautumisen alkutaipaleella tuli lunta kyllä tupaan, mutta vähitellen Olli oppi luottamaan minuun enemmän ja enämmän ja ajoittain valmennuksissa saatiin jo ihan hyviäkin pätkiä. Suurin ongelma oli aluksi se, että Olli lähti aina tykittelemään esteen jälkeen tosi lujaa. Sitä ei voinut kumminkaan ratsastaa liikaa kädellä, koska se oli niin herkkä suustaan. Vaati siis kuskiltakin uuden opettelemista, että hevonen pysyi suhteellisen rauhallisena.

huhtikuu

Tässä Olli on ollut mulla huimat viisi päivää, meno on ihan sen näköistäkin... Kuskilta puuttuu tyystin kyynärkulma ja kaikki on vielä muutenkin vähän hukassa uuden hevosen kanssa. Vitsi mulla on ikävä tuota sen siistiksi klipattua karvaa!

toukokuu

Tässä ollaankin ensimmäisellä tuuppaustunnilla, joka meni ihmeen hyvin siihen nähden, että kaikkea opeteltiin vielä ihan alusta uuden hevosen kanssa. Olli oli kuitenkin tässä valmennuksessa tosi hyvä!

Käytiin parien valmennuksien jälkeen ihan harjoitusmielessä hyppäämässä oman seuran seurakisoissa meidän ensimmäinen yhteinen 80cm luokka ja sijoituttiin toiseksi :)

 kesäkuu

Valmennuksissa käytiin ahkerasti, päästiin yllättävän nopeasti hyppäämään jo vähän isompiakin esteitä. Hevonen oli selvästi jo alkanut tässä vaiheessa luottaa minuun enemmän ja minäkin olin oppinut tuntemaan sitä jo paremmin.

Kisoissa Kauhajoella, molemmista luokista napattiin sijoituskin.

heinäkuu

Estepuolella mentiin pikkuhiljaa eteenpäin, mutta taisi tuo sileänkin ratsastus parantua pikkuhiljaa?

elokuu

Ennen Ylistaron aluekisoja pompittiin harkkareissa, Olli tykkäsi käyttää mua aina oksereilla aika korkealla. Kuva on metrin luokasta.

Kisoissa elokuun alussa. Täällä taidettiin hypätä meidän toinen aluemetri, josta napattiin sijoituskin. Meno on tähän mennessä parantunut omasta mielestäni jo aika paljon, hevonen ei enää säntäillyt päättömästi pois avuiltani. Elokuun lopussa tuli pientä takapakkia, joten tasoa laskettiin pykälän verran alemmas, jotta hevonen saisi itseluottamustaan takaisin. (c) Tuulia Nelimarkka

syyskuu

Valmennuksen alkuverkkoja. Olli on selvästi jo rennompi ja käyttää kroppaansa paremmin kuin alkuvaiheessa. Takapakkikin saatiin käännettyä treenaamalla parempaan päin ja seuramestaruuksissa napattiinkin b-mestaruuspronssia ja a-mestaruushopeaa.

lokakuu

KaRsin englantilaistyylisten näyttelyiden ratsastusluokka, jonka Olli voitti. Kyllä siltä liikettä löytyy, kun kuski vain osaa kaivaa sen esiin ;) Kisoissa ei enää tämän jälkeen ole käyty, vaan on keskitytty pelkkään treenaamiseen tulevaa kautta varten. Ollikin on kasvattanut talvikarvaa jo hyvän aikaa itselleen, onneksi se on pysynyt loimittamisen ansiosta kiiltävänä ja melko lyhyenä.

marraskuu

Marraskuulta minulla on tosi huonosti ratsastuskuvia, koska pohjat olivat niin surkeita, ettei niillä paljon ratsasteltu. Tässä Olli ja Rustinki tekevät ratsastuksen jälkeen lähempää tuttavuutta. Olli keräsi huonompien pohjien aikana valtavasti energiaa, mikä ilmeni ratsastaessa tinttailuna. Kun päästiin paremmille pohjille, niin hevonen alkoi pikkuhiljaa taas normalisoitua. Potikohan sekin jotain hetkellistä kaamosmasennusta? Nyt viimeisessä kahdessa valmennuksessa hevonen on toiminut paremmin kuin koskaan. Hevonen on varmaan osannut koko ajan nuo jutut, nyt kuski vaan on hönännyt jonkun uuden asian.

Luukku 6, ratsastuksen hyvät ja huonot puolet

Kaikissa harrastuksissa on hyviä ja huonoja puolia. Riippuu tietysti myös henkilöstä, kumpia on enemmän. Nämä ovat kuitenkin minun mielestäni ratsastuksen plussat ja miinukset, jos niitä miinuksia on pakko keksiä. Omasta mielestäni lajissa on paljon enemmän hyvää kuin huonoa. Keksin tähän kuitenkin muutaman miinuksen, joiden kanssa pystyy kuitenkin elää.

Plussat

+Laji on todella monipuolinen, voit siis valita, haluatko ratsastaa, ajaa, vikeltää yms. Minä olen itse valinnut esteratsastuksen, koska pidän lajin tuomasta vauhdista ja nopeista tilanteista.
+Mielestäni ratsastus on erittäin hyvä harrastus niin kunnianhimoisille kuin vähemmän tavoitteellisillekin. Itse olen kunnianhimoinen ja haluan kehittyä koko ajan, siksi aloin kilpailla. +Kisojen ja valmennusten kautta olen saanut myös paljon uusia kavereita.
+Jos ei halua kilpailla, niin voi vain harrastaa omaksi ilokseen heppaystävänsä kanssa. Itse en kuitenkaan enää pystyisi kuvittelemaan itseäni vain maastoilemaan koko ajan ilman mitään päämäärää. 
+Hevosten kanssa oppii myös sellaista, mistä voi olla hyötyä ihan arkipäivän jutuissa. Esimerkiksi vastuun ottaminen on automaattisesti sellainen asia, joka tulee kaupanpäällisenä hevosten kanssa touhutessa ainakin minulle. Haluan huolehtia, että hevosilla on kaikki hyvin, koska sen ne kyllä antavat vielä takaisin huolehtijalleen.
+Hevosista voi myös oppia koko ajan kaikkea uutta, koskaan ei voi tietää liikaa.
+Rakkaasta harrastuksesta voi halutessaan tehdä itselleen elinkeinon.
+Hevosten kanssa oppii kärsivälliseksi ja itsehillintää.
+Jos masentaa/kiukuttaa tai on muuten vain huono fiilis, niin hevosten kanssa oleminen ja touhaaminen on maailman paras pääntyhjäysmuoto!

Miinukset

 -hevosten kanssa sattuu kaikenlaista ja loukkaantumisia tulee puolin ja toisin, mutta se kuuluu urheiluun.
-vaikka olisit aamu-uninen, niin hevoset eivät anna sinun nukkua luvattoman pitkään. Varhaisiin herätyksiin kuitenkin tottuu.
-hevoset ja raha eivät tunnetusti pysy samassa talossa...
-välillä hevonen voi aiheuttaa omistajalleen tukun harmaita hiuksia sairastumalla tai ontumalla, eikä syytä tunnu löytyvän.

Olen ehdottomasti plussan puolella, tuumii Nebraska.

Luukku 5, lempihevoskuvat

 Lempitilannekuva...

1

Tämä on vain jotenkin kertakaikkisen mahtava! Kuva on taidettu räpsäistä viime vuonna tammikuussa. Tarkoitus oli ottaa Neesasta sellainen hieno kuva, jossa se juoksisi kaula hieman kaarella. Sain sihdattua ja sommiteltua hevosen kameraan ja otin kuvan, mutta kuinkas siinä sitten kävikään...

Lempitalvikuva...

2

Tämä on varmaan yksi parhaimmista kuvista, joita olen PowerShotilla saanut. Menin ihan tarkoituksella kyttäämään tarhan viereen, josko pojat alkaisivat painia keskenään. Rustinkikin taitaa olla tässä vielä ori.

Lempivarsakuva...

3

Sinilee on tässä jotenkin vielä niin pikkuinen ja viaton, väritkin on mun mielestäni ihan kivat tässä kuvassa. Nythän Sinilee on kaikkea muuta kuin pieni, siitä on kasvanut oikea pikku jättiläinen...

Lempikesäkuva...

4

Kesäkuvalemppareita on tietenkin monia, mutta tämä on ehdottomasti yksi suosikeistani! Neesakin oli tuolla maastolenkillä ihan innoissaan, kun pääsi kiipeilemään ja laukkailemaan vähän erilaisiin maastoihin.

Lempihyppykuva...

5

Tämä otos on esiintynyt blogissa useampaankin kertaan... Johtuneeko siitä, että tämä on musta yksinkertaisesti niin hieno kuva. Ratsastajakin on peräti saanut pidettyä itsensä suhteellisen oikeassa asennossa, eikä säädä tuolla selässä mitään ylimääräistä ja Olli nyt tietysti on hieno niinkuin aina. Kuvan on ottanut Tuulia Nelimarkka.

Lempituuppauskuva...

6

7

Tuuppauskuvia laitoin nyt kaksi, kun en vain osaa valita kahdesta mun lemppariani. Alemmassa kuvassa näkyy lievästi kyynärkulmaongelmainen kuski, jolla ei vain tahtonut kädet pysyä oikeassa asennossa... Onneksi olen saanut opeteltua tuosta pois ja kädet pysyvät nyt jo paremmin oikeilla paikoillaan, minkä kyllä huomaa erityisesti Ollin ratsastettavuuden parantumisesta.


Mikä on sinun lempikuvasi?