Luukku 8, tavoitteet kaudelle 2015

Mielestäni ratsastuksessa pitää olla aina tavoitteita, jotta harrastus pysyy mielekkäänä. Tavoitteita tälle kaudelle eivät ole pelkästään se, miten korkeita luokkia aion kisata ja miten hyviä tuloksia tavoittelen. Niitäkin tietysti on, mutta sen mukaan lähdetään kisaamaan, miten hyvin treenikausi menee. Tarkoituksena on kuitenkin päästä kisaamaan esteillä metrin luokkia ja jos kaikki menee aivan nappiin, niin loppukaudesta ehkä kokeillaan niitä kympinkin ratoja. Aika näyttää, mihin asti sitten päästään. Tärkeintä on kuitenkin edetä maltillisesti ja hevosen ehdoin.

Tästä päästäänkin toisenlaisiin tavoitteisiin. Haluan tietenkin kehittyä ratsastajana koko ajan lisää ja oppia tuntemaan ja lukemaan hevostani hyvin. Silloin on pienempi riski luokkaantua, kun osaa ennakoida, miten hevonen reagoi ja käyttäytyy tietyissä tilanteissa. Mielestäni kisaamisessa kaikkein tärkeintä onkin se, että ratsastaja ja hevonen pystyvät luottamaan toisiinsa 100%. Jos luottamus on kohdillaan, niin molemmat antavat kiperissä tilanteissa varmasti enemmän kuin kaikkensa. Treenaamisen ohella keskitytään siis luomaan ja vahvistamaan keskinäistä luottamussidettä.

Ollihan on hevosena todella herkkä. Jos minä jännitän, se jännittää vielä kaksi kertaa enemmän ja hermostuu aivan varmasti. Hyppäämistä Olli ei jännitä, koska se osaa sen homman ja se on sille tuttua. Yleensä se voi hermostua kaikesta ympärillä olevasta hälinästä. Silloin minun on pidettävä pää kylmänä ja saatava sen huomio muualle mahdollisimman pian. En mielestäni ole kuitenkaan mikään hirveää kisajännitystä poteva tyyppi. Yleensä jännitän automatkan ajan, mutta satulaan päästyäni jännitys katoaa. Ainahan pitää tietenkin olla pientä jännitystä ilmassa, koska silloin se motivoi ainakin minua antamaan enemmän kuin kaikkeni ja yrittämään täysillä.

En kuitenkaan halua, että tästä tulee liian ryppyotsaista. Vaikka joskus menee huonosti, niin ei saisi masentua. Tämän pitäisi kuitenkin olla kaikille hauskaa. Haluan tietenkin pärjätä ja voittoa lähdetään aina tavoittelemaan, mutta loppupeleissä edetään kuitenkin hevosen mukaan. Jos hevosella on huono päivä, en voi pakottaa sitä ruusukkeenkuvat silmissäni, koska siitä ei seuraa jatkon kannalta mitään hyvää. Hevosella voi tietenkin olla possuilupäiviä, jolloin se vaan testaa minua, mutta nämä päivät pitäisi osata erottaa oikeasti huonoista päivistä, jolloin hevonen ei ole täydessä tikissä. Kipeällä hevosella ei tietenkään kisoihin tai treeneihin mennä, mutta joskus hevonen voi näyttää kurjan olonsa vasta radalla. Tässä kohtaa on tärkeä osata lukea hevostaan.

Kaikessa ei siis ole kyse vain ruusukkeista, vaan haluan luoda minun ja Ollin välille hyvän siteen, jotta toisen tehdessä virheen toinen pystyy paikkaamaan sitä luottamuksen ollessa kohdillaan. Tavoitteena on myös päästä kehittymään sileällä ja muutenkin ratsukkona. Toivottavasti ahkera treenaaminen ja hevosen kanssa puuhastelu auttavat tavoitteiden saavuttamisessa :)

Yhdessä samaan suuntaan