Elämäni tärkeimmistä hevosista yksi on ehdottomasti Neesa! Neesan kanssa opettelin kaikenlaisia peruasioita niin ratsastuksessa kuin hevosten käsittelyssä. Neesahan on leppoisan luontoinen, joten se oli aivan mainio opettaja pienelle heppatytölle. Opettelin sen kanssa harjaamista, satulointia ja ihan ratsastukseen liittyviäkin asioita valmentautumisen ohella. Neesa ei koskaan ole ollut helpoimmasta päästä ratsastaa. Vaikka se osasi, niin se yritti kuitenkin aina keksiä pieniä konnankoukkuja, jotta pääsisi helpommalla. Vaikka sen temppuilu ottikin aina välillä päähän, niin näin jälkeenpäin ajatellen se on kasvattanut kärsivällisyyttäni ja saanut minut yrittämään aina täysillä ja vähän enemmänkin. Välillä tulee oikein ihmeteltyä, miten joskus sain sen hyppäämään aluekisoissa 90 cm, kun se osasi kuitenkin olla välillä aika omapäinen. Hyvällä päällä ollessaan Neesa oli kuitenkin radalla ihan sairaan nopea ja ihan hyvin me välillä pärjättiinkin. Neesa ei ole koskaan ollut minulle vain hevonen muiden joukossa vaan kaveri.
 |
| Neesa Ylistaron aluekisojen ysikympin uusintaradalla, polle on pikkuisen tuiman näkönen! Näistä kisoista taisi irrota sijoituskin. (c) Kira Pellinen |
 |
| (c) Jaana Pirttijoki |
Nasser kuuluu myös ehdottomasti elämäni tärkeimpiin hevosiin. Sen kanssa opeteltiin paljon samoja juttuja kuin Neesan, mutta vasta kun olin hieman kasvanut. Nasser kun on sisartaan kuumempi tapaus. Ratsastaessa se ei ollut mitenkään helppo, vaan aina täytyi kuitenkin pikkuisen testata. Muistan pudonneeni jossakin valmennuksessa ainakin kolme kertaa, kun hepo testasi minua rankimman jälkeen ulkokauden alettua. Aina kuitenkin noustiin takaisin kyytiin. Parhaimmillaan ollessaan Nassen kannsa päästiin valkoissa hyppäämään 110cm asti. Onnistuneiden treenien jälkeen oli aina ihan huikea fiilis, kun sai hankalan hevosen tottelemaan itseään ilman isompia neuvotteluja. Sileälläkin puolella mentiin ihan mukavasti eteenpäin ja opin paljon uutta ahaa-elämyksien kautta. Nasserinkin kanssa itsehillintää ja pitkäjänteisyyttä kertyi melkoinen määrä.
Ja sitten on tietenkin Olli. Ollin kanssa yhteistä taivalta on kuljettu vasta aika vähän, mutta se on ehtinyt silti opettaa minulle jo paljon. Olli on niin erilainen kaikin tavoin Neesaan ja Nasseriin verrattuna. Vaikka nekin ovat herkkiä, niin Olli on omalla tavallaan herkkä kaikessa. Se on kuitenkin pohjimmiltaan todella arka. Olli vaatii ratsastaessa toimiakseen 110% luottamuksen ratsastajaan, muuten siitä ei saa läheskään niin paljon irti. En voi sanoa, että olisin vieläkään oppinut siitä läheskään kaikkea, mutta ainakin ollaan päästy hyvään alkuun. Ollin kanssa olen pystynyt soveltamaan aika paljon kaikkea Neesan ja Nasserin kanssa opittua ja siitä on ollut kyllä tosi paljon hyötyä! Ollin kanssa päästään vielä toivottavasti hyppäämään isompia luokkia, mutta minusta tärkeintä on kuitenkin luoda hevoseen täydellinen ja vahva luottamussuhde. Olli kyllä selvästi luottaa minuun jo aika paljon. Se seuraa minua tarhassa ilman narua ja aina, jos sitä pelottaa jokin uusi asia, se ikään kuin selvästi liimautuu kylkeeni ja on vähän sillai, että mami mitä mä teen? On kyllä tosi mielenkiintoista huomata, miten hevonen alkaa luottaa sinuun koko ajan enemmän ja enemmän.
Muistakaa käydä kommentoimassa kysymyspostauksen luukkuun 10! Aikaa on vielä muutama päivä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti